Juniorivalmentajien vuorovaikutuskeinot otteluissa

Abstract

Tämän Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä juniorivalmentajien käyttämistä vuorovaikutuskeinoista ottelun aikana. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitä vuorovaikutuskeinoja valmentajat käyttävät ottelutilanteissa ja mitkä tekijät vaikuttavat kyseisten vuorovaikutuskeinojen valintaan.

Tutkimuksen kohderyhmänä toimivat neljä 7-10 vuotiaiden juniorijalkapallojoukkueen päävalmentajaa. Tutkimuksessa havainnoitiin valmentajien käyttämiä vuorovaikutuskeinoja kahdeksassa ottelussa käyttäen apuna muokattua versiota Arizonan osavaltion yliopiston havainnointijärjestelmästä (ASUOI). Lisäksi valmentajia haastateltiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä välittömästi pelien jälkeen käyttämistään vuorovaikutuskeinoista. Sisällönanalyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimi muokatun ASUOI havainnointijärjestelmän luokat.

Tutkimustulokset osoittavat, valmentajien käyttävän laajasti eri vuorovaikutuskeinoja ottelun aikana. Tutkimuksessa käytetyin vuorovaikutuskeino oli ajallisesti hiljaisuus ja määrällisesti kehuminen. Valmentajien käyttämät vuorovaikutuskeinot otteluiden aikana vaihtelivat lyhyissä sykleissä – hiljaa pelien seuraamiseen, ohjeisiin, palautteeseen ja kannustamiseen sekä kehumiseen. Vuorovaikutuskeinon valintaan ohjasivat valmentajan henkilökohtaiset arvot, persoonallisuus, seuran linjaukset ja pelaajien persoonallisuus.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta valmentajien käyttävän suorituskykyä kehittäviä vuorovaikutuskeinojen yhdessä rohkaisevien vuorovaikutuskeinojen kanssa. Lisäksi valmentajien haastatteluissa esiin tuomien vuorovaikutuskeinojen ja otteluissa havaittujen vuorovaikutuskeinojen välillä voidaan nähdä olleen ristiriitaa. Jatkotutkimusaiheena olisi tarpeellista selvittää, kokivatko pelaajat valmentajan ohjeet pelitilanteissa tarpeellisiksi ja johdonmukaisiksi.

This study aimed to investigate the means of interaction that junior coaches use in matches. In addition, the aim was also to find out what means of interaction coaches use and which factors affect when choosing them.

As a target group in this study, there were 4 head coaches from football teams that were between the age group of 7 to 10. In this study means of interaction in matches were observed by using a modified version of the Arizona State University Observation Instrument (ASUOI). In addition, coaches were interviewed about the means of interaction with the semi-structured interview method right after matches. Theory guided content analysis was used and categories of the modified ASUOI system served as the theoretical basis of the study.

The research results show that coaches widely use different means of interaction during matches. In the study, the most used mean of interaction was silence in terms of time and praise in terms of quantity. The means of interaction used by the coaches during the matches ranged in short cycles from quietly following the matches, giving instructions, giving feedback and encouragement and praising. The choice of means of interaction was guided by the coach’s personal values, personality, the club’s policies and the personality of the players.

As a conclusion of the study, it can be stated that the coaches use performance interaction methods together with encouraging interaction methods. In addition, it can be seen that there was a discrepancy between the means of interaction brought up by the coaches in the interviews and the means of interaction observed in the matches. As a topic for further research, it would be necessary to find out whether the players felt the coach's instructions were necessary and consistent in game situations.