Opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laadun yhteys oppilaiden psykososiaaliseen hyvinvointiin 1. ja 2. luokalla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laadun yhteyttä oppilaiden psykososiaaliseen hyvinvointiin alakoulun 1. ja 2. luokalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi, missä määrin opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laatu ja oppilaiden psykososiaalinen hyvinvointi erosivat sekä kuinka pysyviä ne olivat 1. ja 2. luokan välillä. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Teacher and Student Stress and Interaction in Classroom (TESSI) -tutkimushanketta. Tutkimuksen otos koostui 1. luokalla 865 oppilaasta ja 54 opettajasta ja 2. luokalla 710 oppilaasta sekä 51 opettajasta. Opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laatua arvioitiin CLASS K-3-havainnointimenetelmän avulla. Oppilaiden psykososiaalista hyvinvointia koskeva tieto perustui opettajilta kerättyihin SDQ-kyselyihin. Aineiston analysointiin käytettiin Spearmanin ja Pearsonin korrelaatiokertoimia, toistettujen mittausten t-testiä ja Wilcoxonin testiä. Tulokset osoittivat, että opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laadun osa-alueista erityisesti tunnetuen laatu oli positiivisesti yhteydessä oppilaiden prososiaalisuuteen ja negatiivisesti yhteydessä ulospäin suuntautuviin käyttäytymisen haasteisiin. Ohjauksellisen tuen osalta havaittiin negatiivinen yhteys ulospäin suuntautuviin käyttäytymisen haasteisiin, erityisesti palautteen laadun osalta. Opettajien antaman tunnetuen ja ohjauksellisen tuen laatu arvioitiin 1. luokalla korkeammaksi kuin 2. luokalla. Psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta prososiaalista käyttäytymistä esiintyi enemmän ja sisään- ja ulospäin suuntautuvia käyttäytymisen haasteita 2. luokalla vähemmän kuin 1. luokalla. Tutkimus antoi uutta tietoa opettaja-oppilasvuorovaikutuksen laadun yhteydestä oppilaiden psykososiaaliseen hyvinvointiin. Tietoa voidaan hyödyntää opettajankoulutuksessa.