Tapaustutkimus suomea äidinkielenään puhuvan lapsen ensisanojen merkityksistä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomea äidinkielenään puhuvan lapsen ensisanoja ja näiden sanojen tarkempia merkityksiä. Tarkoituksena on selvittää, millaisia ensisanoja tutkimuksen kohteena oleva lapsi tuottaa, millaisia merkityksiä lapsen käyttämillä yksittäisillä sanoilla ja ilmauksilla on ja missä tilanteissa sanat esiintyvät.

Teoreettisena viitekehyksenä on sosiokulttuurinen teoria kielenoppimisesta sekä semantiikan teoria sanojen merkityksistä.

Aineisto kerättiin äänittämällä, videoimalla ja päiväkirjamenetelmällä. Aineistonkeruu tapahtui lapsen luonnollisessa ympäristössä eli kotona, joka onkin lapsen pääasiallinen kielenomaksumisympäristö. Tutkimus on tyyliltään tapaustutkimus ja analyysimetodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset osoittavat, että lapsi käyttää sanoja laajemmassa merkityksessä useissa tilanteissa. Suurimmalla osalla lapsen käyttämistä aktiivisen sanavaraston sanoista on useampi eri merkitys. Lapsen kyky hyödyntää sanoja vakiintunutta merkitystä laajemmin antaa lapselle paremmat työkalut jokapäiväiseen vuorovaikutukseen. Lapsen sanavaraston sanojen määrä pelkästään ei anna kokonaiskuvaa lapsen vuorovaikutustaidoista, siksi ensisanojen merkityksiä onkin tärkeää tutkia.