Valmentajien käsityksiä taidon oppimisesta ja motoristen perustaitojen merkityksestä muodostelmaluistelussa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä valmentajilla on taidon oppimisesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä muodostelmaluistelussa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten valmentajat edistävät taitojen oppimista valmennustilanteissa ja, millä tavoin motoristen perustaitojen merkitys näyttäytyy lajiharjoittelussa. Suomalainen valmennuskulttuuri elää murrosvaiheessa, jossa vanhat valmennusmetodit joutuvat uudelleen arvioitaviksi. On merkittävää selvittää, millaisia käsityksiä valmentajilla on taitojen oppimisesta, joka on hyvin keskeistä varhaisen erikoistumisen lajissa, kuten muodostelmaluistelussa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui yleisimmin käytettyjen motorisen oppimisen määritelmien ympärille sekä uusimpiin taidon oppimista käsitteleviin teorioihin, kuten ekologiseen dynamiikkaan ja nonlineaariseen pedagogiikkaan. Tutkimus toteutettiin laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden muodostelmaluisteluvalmentajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Aineiston analyysi toteutettiin hyödyntämällä fenomenografista analyysiä sekä sisällönanalyysiä. Valmentajien käsitykset taidon oppimisesta jakautuivat harjoitteluun, tiedostettuun ja tiedostamattomaan oppimiseen, progressiiviseen oppimisprosessiin sekä oppimisen tunnusmerkkeihin. Lisäksi yksilöllisten erojen ja oppimisympäristön nähtiin olevan yhteydessä taitojen oppimiseen. Taitojen oppimista pyrittiin edistämään näytöillä ja mielikuvilla, vaihtelevilla palautteenantomenetelmillä, monipuolisella harjoittelulla, yksilöllisen kehityksen huomioimisella ja valmennuksen suunnittelulla. Motoristen perustaitojen merkitys puolestaan näyttäytyi lajiharjoittelun sisällöissä, yleisen liikuntakyvykkyyden kannalta ja kauden jaksotuksessa. Lapsuusvaiheen harjoittelussa tulisi huomioida monipuolisuus ja motoristen perustaitojen harjoittaminen. Lisäksi valmentajien tulisi huomioida taitojen oppimisen yksilölliset erot, progressiivisuus ja siirtovaikutus. Varhaisella erikoistumisella muodostelmaluisteluun ei tämän tutkimuksen valossa nähty merkittävää haittaa lapsen kasvulle ja kehitykselle. Valmentajat kuitenkin tiedostivat riskin motoristen perustaitojen epätasaiselle harjoittelulle ja kehittymiselle. Tämä tutkimus tuo esille valmentajien erilaisia käsityksiä taidon oppimisesta sekä pohdintaa tulevaisuuden lajivalmennuksesta muodostelmaluistelussa.

The aim of this study was to investigate what kind of perceptions coaches have about skill acquisition in synchronized skating. In addition, the purpose was also to find out how coaches promote skill acquisition in training situations and how the relevance of fundamental movement skills was shown in sport-specific training. Finnish coaching culture is changing and therefore old coaching methods have to be re-evaluated. It is important to investigate what kind of perceptions coaches have about skill acquisition, which is in the main focus in a sport of early specialization, such as synchronized skating. The theoretical framework of this study was built around the most commonly used definitions of skill acquisition and motor learning as well as the theories of skill acquisition, such as ecological dynamics and nonlinear pedagogy. The study was conducted using qualitative research methods. The research data consisted of semi-structured interviews by five synchronized skating coaches in Finland. The data was analysed by using phenomenographic analysis and content analysis. The coaches' perceptions of skill acquisition were divided into a practice, a conscious and unconscious learning, a progressive learning process, and characteristics of learning. In addition, individual differences and the learning environment were seen to be connected to the skill acquisition. The skill acquisition was promoted with demonstrations and imaginations, varied feedback methods, variations of training, consideration of individual development and planning. The importance of fundamental movement skills was shown in the content of sport training, physical capacity, and periods of a season. Versatility and the practice of fundamental movement skills should be taken into account in childhood training. In addition, coaches should take into account children`s individual differences, progressivity and transfer. In this study, early specialization in synchronized skating was not seen to have any significant harm to the children`s growth and development. However, the coaches were aware that there is a risk of fundamental movement skills development if the training does not include manipulative movement skills. This study demonstrated the coaches' different perceptions of skill acquisition and reflection on the future of sport coaching in synchronized skating.