dc.description.abstract | Tämä kontrastiivinen tutkielma käsittelee Annikki Sunin käännöksessä Nathalie Sarrauten romaanista Enfance (Lapsuus) käytettyjä alkuperäisteoksessa esiintyvien liittoperfektin (passé composé) vastineita. Vastineet on jaettu 1) kieliopillisen kategorian ja 2) A. Chestermanin käännösstrategiatypologian mukaan. Hypoteeseja on kaksi: 1) suomenkielistä vastinetta, perfektiä, ei esiinny yli puolessa tapauksista ja 2) jopa 70,0 % muutoksista on kieliopillisia. Alkukielisestä teoksesta löytyi 576 passé composé -muotoa. Niiden vastineet jaoteltiin ensin kieliopillisiin luokkiin (imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti, konditionaalin perfekti, preesens, nominirakenne, adverbi, alistuskonjunktio ja poisto). Tämän jälkeen vastineet jaoteltiin Chestermanin jaottelua mukaillen kieliopillisiin, semanttisiin ja pragmaattisiin vastineisiin, jotka koostuivat useista vastinalaluokista. Kummassakin jaottelussa käy ilmi vastineiden monimuotoisuus. Yhteensä kieliopillisia vastinetyyppejä on 9, ja Chestermanin strategioita mukailevia vastinetyyppejä taas 7. Kieliopillisista vastineista ehdottomasti yleisin on imperfekti (331 kpl, 57,5 %), kun taas käännösstrategisista tyypeistä yleisin on muodollinen vastaavuus (426 kpl, 74,0 %). Suomenkielisiä liittoperfektin vastineita, perfektejä, esiintyy 159 kpl (27,6 % vastinetyypeistä). Kieliopilliset vastinetyypit muodostavat ehdottoman enemmistön (87,4 %, 503 kpl). Semanttiset vastinetyypit ovat huomattavan harvinaisia (9,60 %, 55 kpl); vielä harvemmin esiintyy pragmaattisia vastineita (3,10 %, 18 kpl). Hypoteesit siis todentuivat. Tästä voidaan päätellä, että huolimatta näiden kahden kielen typologisista eroista, käännös välittää alkuperäisen tekstin viestin erittäin hyvin. Tämä tukee Sunin käännösten mainetta tarkkoina ja idiomaattisina. | fi |