Tämä kontrastiivinen tutkielma käsittelee Annikki Sunin käännöksessä Andrei Makinen romaanista Le Crime d’Olga Arbélina (Ruhtinattaren rikos) käytettyjä alkuperäisteoksessa esiintyvien preesenspartisiippien vastineita. Vastineet on jaettu 1) sanaluokan mukaan ja 2) A. Chestermanin strategioihin, jotka puolestaan on jaoteltu lähdekielikeskeisen ja kohdekielikeskeisen lähestymistavan mukaan. Hypoteeseja on kaksi: 1) suomenkieliset partisiipit ovat vähemmistössä vastinetyypeissä, ja 2) kieliopilliset muokkaukset ovat enemmistössä, kun taas selkeät semanttiset muokkaukset vähemmistössä omissa vastaavuustyyppien ryhmissään.
Erilaisia preesenspartisiippeja löytyi alkukielisestä teoksesta 72; ne esiintyivät yhteensä 91 kertaa. Niiden vastineet jaoteltiin ensin luokkiin kieliopillisten ominaisuuksien mukaan (partisiipit, infinitiivit, muut sanaluokat, finiittiset lauseet, infinitiivi- ja partisiippirakenteet, sekä poisjätöt). Tämän jälkeen vastineet luokiteltiin Chestermanin jaottelua mukaill
en vähintään yhteen kolmesta luokasta (kieliopillinen, semanttinen ja pragmaattinen vastaavuus), jotka koostuivat useista vastaavuustyypeistä. Koska osa vastineista pystyttiin luokittelemaan kahteen kategoriaan, vastaavuustyyppien esiintyvyysluku on varsinaista vastineiden esiintyvyyslukua suurempi (111 kpl).
Kummassakin jaottelussa käy ilmi vastineiden monimuotoisuus, vaikka jotkut vastine- ja vastaavuustyypit esiintyvät useammin kuin toiset. Yhteensä kieliopillisia vastinetyyppejä on 15, ja Chestermanin strategioita mukailevia vastaavuustyyppejä taas 13. Kieliopillisista vastinetyypeistä yleisin on finiittipäälauseen verbi (30 kpl, 33,3 %), kun taas vastaavuustyypeistä yleisin on lauseen rakenteen muokkaus (37 kpl, 33,3 %). Suomenkielisiä partisiippeja esiintyi 11 kpl (12,1 % vastinetyypeistä).
Kieliopilliset vastaavuustyypit muodostavat selkeän enemmistön 65,8 % osuudella (73 kpl). Semanttiset vastaavuustyypit muodostavat 27,0 % (30 kpl) ja pragmaattiset taas 7,2 % (8 kpl) korpuksesta. Kieliopillisista vastaavuustyypeistä rakennemuokkaukset olivat enemmistönä (62 kpl). Myös muodollista vastaavuutta (Chestermanin luokittelussa kirjaimellinen käännös) löytyi 11 esiintymää (9,9 % kaikista vastaavuustyypeistä), joista 6 oli infinitiivejä, loput partisiippeja. Semanttisista vastaavuustyypeistä vain vivahde-eroja aiheuttavat muokkaukset (seemien redistribuutio, synonymia sekä antonymia) muodostavat ryhmänsä enemmistön (18 kpl). Hypoteesien oletukset pitivät siis paikkansa. Tästä voidaan päätellä, että kääntäjä on ollut hyvin perillä erilaisista vastinevaihtoehdoista ja tehnyt valintoja kunnioittaen sekä kohdekielen kielellisiä että alkukielisen tekstin merkitysvaatimuksia.
Koska tutkimus rajattiin yhteen kieliopilliseen ilmiöön ja sen mahdollisiin vastineisiin yhdessä romaanissa ja sen suomennoksessa, olisi tulevissa tutkimuksissa mahdollista laajentaa aihetta useilla tavoilla, esimerkiksi ottamalla mukaan muita romaaneja ja muiden kääntäjien suomennoksia.
...
