Treatment of the criminal lifestyle : An evaluation of interventions based on positive criminology

Abstract

The primary aim of the current work was to evaluate the effectiveness of the cognitive-oriented treatment programs for young and adult offenders. The 61 participants (n = 30 in the one-week group and n = 31 in the 18-week individual treatment group) in the youth study (Study I) were defined as being in the pre-criminal or early phase of lifestyle criminality, and the 43 participants in the adult study (Study II) were defined as being in the advanced or burned-out phase of lifestyle criminality. Study I and Study II examined the programs’ effect on criminal thinking patterns and sense of coherence. The results suggested that the 18-week individual treatment for youth and the combined 6-week group and individual treatment for adults decreased criminal thinking patterns from high values to values comparable to the normal population. Also, the sense of coherence, reflecting the offenders’ view of life, significantly changed in the treatment groups. Additionally, the recidivism measurements showed a decreased rate of convictions for both young and adult offenders in the treatment groups compared to the control groups. Study II also showed that treatment significantly increased the positive affect in adults and that the quality of program delivery, that is, therapeutic relationship, pedagogic ability, and methodologic competence, positively covaried with the positive affect and sense of coherence after treatment. The aim of Study III was to examine whether the 18-week and the 6-week interventions decreased the subdimensions of criminal thinking and increased the subfactors of the sense of coherence and whether the decrease in criminal thinking was mediated by the increase in sense of coherence. The results suggested that the treatment significantly decreased most subdimensions of criminal thinking in both young and adult offenders. Among adults, the changes in sense of coherence and, especially, in the subfactor of manageability mediated the decrease in criminal thinking. Overall, the current study indicated that criminal thinking patterns can be modified. In addition, the study increased our understanding of possible mechanisms of change in criminal thinking.

Keywords: Criminal thinking patterns, sense of coherence, mediators, treatment effects

Tämän työn ensisijaisena tavoitteena oli arvioida nuorille ja aikuisille rikoksentekijöille suunnattujen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvien ohjelmien tehokkuutta. Osatutkimuksessa I oli mukana 61 esirikollisessa vaiheessa olevaa nuorta, jotka olivat iältään 13–21-vuotiaita. Heistä 30 nuorta osallistui viikon pituiseen ryhmäohjelmaan ja 31 nuorta 18 viikon kestoiseen yksilöohjelmaan. Osatutkimukseen II osallistui 43 yli 18-vuotiasta aikuista, jotka olivat elämäntaparikollisuuden pitkälle edenneessä vaiheessa. Heille tarjottiin kuuden viikon yhdistetty yksilö- ja ryhmäohjelma. Osatutkimuksissa I ja II tutkittiin ohjelmien vaikutusta rikolliseen ajatteluun ja koherenssin eli elämänhallinnan tunteeseen. Tulokset viittasivat siihen, että nuorille rikoksentekijöille tarjottu 18 viikon yksilöohjelma ja aikuisille tarjottu kuuden viikon yksilö- ja ryhmäohjelma vähensivät rikollista ajattelua. Myös rikoksentekijän elämänkatsomusta heijastava koherenssin tunne muuttui merkitsevästi. Tulokset osoittivat myös, että sekä nuorten että aikuisten saamat rikostuomiot vähenivät ohjelman saaneissa ryhmissä verrattaessa kontrolliryhmiin. Osatutkimus II osoitti myös, että hoito lisäsi merkitsevästi positiivista tunnetilaa aikuisilla. Ohjelman toteuttamisen laatu eli terapeuttinen suhde, pedagogiset kyvyt ja metodologinen kompetenssi olivat yhteydessä positiiviseen tunnetilaan ja koherenssin tunteeseen. Osatutkimuksen III tavoitteena oli selvittää, vähensivätkö 18 ja kuuden viikon interventiot rikollisen ajattelun eri ulottuvuuksia ja lisäsivätkö ne elämänhallinnan tunteen osatekijöitä. Lisäksi tutkittiin, välittikö rikollisen ajattelun väheneminen koherenssin tunteen lisääntymistä. Tulokset viittasivat siihen, että ohjelmat vähensivät merkitsevästi useimpia rikollisen ajattelun ulottuvuuksia sekä nuorilla että aikuisilla rikoksentekijöillä. Aikuisten keskuudessa elämänhallinnan tunteen ja erityisesti elämän hallittavuuden muutokset välittivät rikollisen ajattelun vähenemistä. Yhteenvetona tutkimus osoitti, että rikollisia ajattelumalleja voidaan muuttaa. Lisäksi tutkimus lisäsi ymmärrystämme mahdollisista rikollisen ajattelun muutosmekanismeista.

Avainsanat: Rikolliset ajattelumallit, koherenssin tunne, välittäjät, hoitovaikutukset