Peruskoulun opettajien työhyvinvoinnin diskurssit mediasisällöissä

Abstract

Opettajien työhyvinvoinnista on keskusteltu viime vuosina paljon ja aiheesta on tehty useita tutkimuksia ja selvityksiä. Tässä tutkimuksessa kartoitin peruskoulun opettajien työhyvinvoinnin diskursseja kahdessa luetuimpiin suomalaisiin verkkomedioihin kuuluvassa mediassa (Yle ja Ilta-Sanomat). Lisäksi täydensin aineistoa opetusalan etujärjestön omalla julkaisulla, Opettaja-lehdellä. Tutkimusaineisto koostuu 32 peruskoulun opettajien työhyvinvointia käsittelevästä uutisjutusta kahden vuoden ajalta. Tekstin, kontekstin ja lukijan kohtaamisessa syntyy merkityksiä (Lehtonen, 1996, s. 10), joita tässä tutkimuksessa tarkastelen opettajien työhyvinvointiin liittyen kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Selvitin työssäni, millaisia diskursseja uutisjutuista voidaan tunnistaa peruskoulun opettajien työhyvinvoinnista ja millaisista positioista opettajien työhyvinvoinnin diskursseja mediateksteissä tuotetaan. Tutkimusaineistossa kolme keskeisintä diskurssia ovat kaipuu perustehtävän äärelle, yleinen kuormittavuuden kokemus ja tunne arvostuksen puutteesta. Diskursseja tuotettiin lähinnä kolmesta positiosta: opettajat itse alansa osaajina ja kokijoina, rehtorit esihenkilön roolissa ja asiantuntijat laajempia näkökulmia esiin tuoden. Päättäjiin, joilla on valta vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin vaikkapa resursseja lisäämällä, viitattiin monissa uutisjutuissa, mutta heidän äänensä puuttuu aineistosta. Monet opettajat kokevat olevansa voimattomia vaikuttamaan työhönsä keskeisesti liittyviin seikkoihin, kuten erilaisiin muutoksiin ja ydintehtävien ulkopuolelle kuuluvan työn määrään, mikä osaltaan heikentää työhyvinvointia.