Lapsen edun valvonta oikeusasiamiehen tarkastuspöytäkirjoissa

Abstract

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lapsen edun valvonta näyttäytyy eduskunnan oikeusasiamiehen tekemissä tarkastuksissa niistä laadittujen tarkastuspöytäkirjojen pohjalta ja mitä valvontaan liittyviä epäkohtia aineistoista nousee esille ja miten niitä arvioidaan suhteessa lapsen etuun. Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat nousseet viimevuosina julkiseen keskusteluun erityisesti sijaishuollossa havaittujen epäkohtien vuoksi. Sijaishuollon valvonta ja lapsen edun arviointi ovat tutkielman lähtökohtia. Lapsen edun määrittely on kiinni pitkälti siitä, kuka sitä määrittelee. Lapsen etu määräytyy aina tilannekohtaisesti ja yksilölliset seikat jokaisen lapsen kohdalla huomioiden. Sijaishuollossa lapsen etua arvioi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Tällä on velvoite tavata lasta riittävän usein ja valvoa sijaishuollon toimintaa. Sosiaalityöntekijöiden lisäksi sijaishuollon toimintaa valvovat kunnat, aluehallintavirastot, Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies. Eduskunnan oikeusasiamies on viime vuosina ottanut tehtäväkseen erityisesti juuri lapsen oikeuksien valvonnan. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilta. Aineistoksi valikoitui 14 tarkastuspöytäkirjaa, joita koskevat tarkastukset on tehty vuosien 2016–2020 välillä. Tutkielma on tehty teoriaohjaavasti ja aineistonanalyysi on tehty sisällönanalyysilla luokittelemalla aineistoa. Tutkimustuloksissa lapsen etu jää käsitteenä kaikkien tarkastuspöytäkirjoissa mainittujen epäkohtien alle. Se ei juurikaan määrity tarkastuspöytäkirjoissa, vaan käsite jää yksittäiseksi maininnaksi siitä, että sijaishuollon ja siellä tehtävien ratkaisujen sekä päätösten tulee olla lapsen edun mukaisia. Tarkastuspöytäkirjoissa eduskunnan oikeusasiamies kiinnittää huomiota sijaishuoltolaitosten lainvastaisiin käytäntöihin ja rajoitustoimien käyttöön, lasten kokemaan epäasialliseen käytökseen työntekijöiden taholta, valvonnan puutumiseen sekä puuttuvaan yhteydenpitoon lapsen ja hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän välillä. Lapsen edun arviointi ja sitä kautta sijaishuollon valvonta näyttäytyy tutkielman tuloksien valossa puutteelliselta.