Tittelit naulaan ja saunaan : sauna-alastomuuden monet merkitykset ja kriittinen kulttuuriperintötutkimus

Abstract

Saunomisen kysymykset ovat viimeisen kahden vuoden aikana olleet erityisen ajankohtaisia, kun suomalainen saunaperinne valittiin joulukuussa 2020 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tutkielma syventää ymmärrystä saunomisesta kulttuuriperintönä tarkastelemalla saunakulttuurissa keskeisen alastomuuden merkityksiä ja alastomuuteen liittyviä muutostarpeita ns. kriittisen kulttuuriperintötutkimuksen kontekstissa.

Kriittisen kulttuuriperintötutkimuksen näkökulmasta kulttuuriperintö voidaan nähdä aktiivisena merkityksenannon prosessina ja tulevaisuutta rakentavana tekemisenä, tulevaisuusperintönä. Alastomuuden merkityksiä tarkastellaan tutkielmassa erityisesti sukupuolen- ja kulttuurintutkija Ruth Barcanin analysoimien merkitysten ja metaforien valossa, joita on täydennetty sukupuolen- ja saunatutkimuksen teorioilla. Työn aineistona olevan kahden saunakyselyn (2021) alastomuutta koskevia vastauksia on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla, jossa teoria ja aineisto ovat olleet vuoropuhelussa. Sauna-alastomuutta tarkastellaan etenkin yleisten saunojen näkökulmasta.

Sauna-alastomuuden nähdään takaavan saunomisen perinteisyyden ja autenttisuuden; toisaalta alastomuus koetaan epämiellyttävänä pakkona. Suomalaiseen saunakulttuuriin kuuluu vahvasti ajatus saunasta tasa-arvoisena paikkana, jossa alastomuus edesauttaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja keskustelua. Tätä voidaan pitää sauna-alastomuuden erityispiirteenä. Toisaalta tutkimus kertoo, että alastomuus koetaan yhdenvertaisuutta kaventavana etenkin ruumiillisista normeista poikkeavien kohdalla. Alastomuus kytkeytyy tyypillisesti erilaisiin vallan ja sukupuolen kysymyksiin. Kyselyvastaukset kertovat sukupuolikäsitykseltään binäärisestä saunakulttuurista ajallisine ja tilallisine järjestyksineen. Alastomuuden pakkoon ja binääriseen saunakulttuuriin toivotaan muutosta. Länsimaisessa kulttuurissa vaatetus yhdistetään kulttuuriin ja sosiaaliseen ja alastomuus luontoon, mikä näkyy myös suomalaisen sauna-alastomuuden merkityksissä. Heterotooppisuuden ja liminaalisuuden käsitteet auttavat ymmärtämään alastomuudelle annettujen merkitysten moninaisuutta ja ristiriitaisuutta.

Työn lopussa pohditaan, millaisella tulevaisuuden huomioivalla kulttuuriperintöalan metodologialla voidaan edistää osallisuutta ja inklusiivisempaa saunomisen perintöä. Kulttuuriperintö on lähtökohtaisesti ristiriitaista, ja ristiriidat voivat toimia keskustelun tilan avaajana. Kulttuuriperintötyössä ja -tutkimuksessa voisi hyödyntää taiteen keinoja, ja tutkielman lopussa ehdotetaankin jatkotutkimusta, jossa ammennetaan ns. dialogisen estetiikan metodeista.