Diskursiivinen kamppailu ruumiin hallinnan rajoista : synnytysväkivaltaa koskeva mediakeskustelu

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin synnytysväkivaltaan liittyvää mediakeskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä analyysi synnytysväkivaltaa koskevista diskursseista sekä näiden konteksteista ja tehdä tämän perusteella tulkinta siitä, mitä tarkoittaa synnyttäjän ruumiin hyvin hallitseminen.

Tutkimus paikantuu biopoliittisen teorian ja jälkistrukturalistisen feminismin teoriaan, joissa problematisoidaan ruumiin hallinnan kielellistä perustaa. Biopolitiikassa ruumis tulee hallituksi, jotta sitä voidaan hyödyntää tehokkaammin sekä jalostaa sen voimia paremmaksi. Jälkistrukturalistisessa feminismissä puolestaan otetaan kantaa äidilliseen ruumiiseen, joka itsessään pakenee symbolisen kielen merkityksiä ja täten myös kieleen perustaa valtaa. Naisruumiin erityispiirteet voivat toimia subjektiuden lähteenä ja vastarinta toteutuu naisruumiin erityispiirteitä korostamalla.

Tutkimuksen aineistona oli 18 painetun median artikkelia, joissa otettiin kantaa synnytysväkivaltaa käsittelevään Minä myös synnyttäjänä-kampanjaan. Aineisto analysoitiin kriittisellä diskurssianalyysilla Pynnösen asteittain syvenevää analyysimallia hyödyntäen.

Analyysin perusteella löydettiin neljä diskurssia synnytysväkivallasta. Kliinisessä diskurssissa korostettiin toimenpiteiden lääketieteellistä perusteltavuutta, kokemuksellisuusdikurssissa synnyttäjän kokemusta ruumiin hallinnan rajojen rikkomisesta, biologis-teknologisessa diskurssissa lääketieteellisten interventioiden sekä biologisen synnytyksen yhteensopivuutta ja sivuuttamisdiskurssissa vaaditaan inhimillisyyden huomioimista ruumiin hallinnan rinnalle. Diskurssit kiinnittyivät erilaisiin laajempiin valta-asemiin, mikä ilmeni diskurssien keskinäisenä hierarkkisuutena. Kaikissa diskursseissa ruumiin hyvin hallitsemiseen liitetään hoitohenkilökunnan valta-asema, mutta diskursseissa on eroja sen suhteen, millä perusteilla ja tarkkuudella synnyttäjän ruumista tulisi hallita. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että keskustelun moniäänisyys itsessään kertoo dialogista eri näkökulmien välillä.