Vammaisuuden sukupuolittuneet ja sortavat diskurssit : yhteiskunnallis-diskursiivinen näkökulma vammaisuuteen

Abstract

Väitöstyössään Marjo-Riitta Reinikainen tutkii kriittisellä otteella tavanomaista arkista puhetta vammaisuudesta. Huomion kohteena ovat vammaisuudelle ja vammaisena olemiselle teksteissä annetut merkitykset, erityisesti näiden sukupuolittuneet sekä vammaisten sortoa ja syrjintää tuottavat ja ylläpitävät muodot. Reinikaisen tutkimissa teksteissä vammainen mies kuvataan usein oletettujen positiivisten ominaisuuksiensa, kykyjensä ja saavutustensa kautta, kun taas vammainen nainen kuvataan pikemminkin menetystensä ja puutteidensa kautta. – Kun vammaispuhetta tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta, käsitykset vammaisuudesta ja vammaisena olemisesta näyttäytyvät selvästi sukupuolittuneina. Tosin sanoen käsitykset vammaisuudesta ja vammaisena olemisesta vaihtelevat sen mukaan, puhutaanko vammaisesta miehestä vai naisesta, Marjo-Riitta Reinikainen toteaa.Reinikaisen tutkimusaineistoina olivat ei-vammaisten ihmisten kirjoittamat kuvitteelliset tarinat fyysisesti vammaisesta naisesta ja miehestä sekä vammaisten naisten omaelämäkerralliset tekstit. Tutkimuksen tekstiaineistojen ajateltiin paljastavan kulttuurissamme vallitsevia käsityksiä ja puhetapoja vammaisuudesta, vammaisena ihmisenä olemisesta ja sukupuolesta. Näillä käsityksillä ja puhetavoilla on puolestaan vaikutusta siihen, miten vammaisia naisia ja miehiä yhteiskunnassa kohdellaan ja millaiseksi heidän asemansa muodostuu. – Tärkeää ei ole se, miksi jotain sanotaan tai kirjoitetaan, vaan se, mitä sanotusta voi seurata ihmisille – tässä tapauksessa vammaisille naisille ja miehille, Reinikainen korostaa.Kuvitteellisissa tarinoissa erityisesti vammaisen naisen toimimisen rajoitteena oli hänen vammansa tai sairautensa sekä henkinen kyvyttömyytensä ”sopeutua” tilanteeseen. Vammaisesta miehestä puhuttaessa esille nousivat myös yksilön ulkopuoliset rajoitteet, ympäristön asenteet ja esteet. Tarinoiden vammaiselle naiselle ja miehelle antamat roolit, asemat ja paikat tuottivat mielikuvaa vammaisesta miehestä ennen kaikkea miehenä ja toimivana normaaliyksilönä ja vammaisesta naisesta ennen kaikkea vammaisena toisena. – Siinä missä kuvitteelliset tarinat osoittivat, että vammaisen yksilön sukupuolella on vaikutusta sille, millaisia merkityksiä vammaisuudelle ja vammaisena olemiselle annetaan, vammaisten naisten omakohtaiset kirjoitukset antoivat viitteitä siitä, kuinka vammaisuuden ja naiseuden normatiiviset käsitykset ja käytännöt yhdessä tuottavat vammaisille naisille naiserityistä vammaisuuden kokemusta. Selkeimmillään tämä tuli esille esimerkiksi äitiyteen, työelämään ja ulkoiseen naisellisuuteen liittyvissä asioissa, Reinikainen kiteyttää. Marjo-Riitta Reinikainen haastaa väitöstyöllään sukupuolettoman ja erot peittävän vammaispuheen, joka hallitsee niin tavanomaista arki- ja mediapuhetta kuin tutkimustakin ja vaatii sukupuolen ja siihen liittyvien merkitysten ja käytäntöjen huomioimista myös vammaisten ihmisten kohdalla. Reinikaisen työ myös haastaa jokaisen pohtimaan kriittisesti ja itsekriittisesti käsityksiään, puhe- ja ajattelutapojaan ja toimintaansa vammaisuuteen liittyen. – Merkityksiä välittäessään ja tuottaessaan, ne vaikuttavat siihen kuinka suhtaudumme muihin ihmisiin ja kuinka kohtelemme kanssaihmisiä, tässä tapauksessa vammaisia naisia ja miehiä. Ne vaikuttavat myös tapaan, jolla ongelmiksi miellettyihin asioihin haetaan ratkaisuja, Reinikainen muistuttaa.

This qualitative study, which consists of four articles and a summary article, examines the gendered and oppressive forms of everyday disability discourses. Based on the social model of disability and Foucauldian discursive approach, disability is understood as a socially and discursively constructed phenomenon and a form of social oppression. Discourses are seen to play a central role in constructing and deconstructing disability and in defining the socio-cultural positions of disabled people. Two kinds of text material are analysed in the study: 45 fictional stories about a physically disabled woman and man written by non-disabled women and men (in articles I−III), and 20 autobiographical texts by disabled women (in article IV). By asking how disability and disabled women and men are seen and produced in discourse, the study aims at making visible the gendered forms of the disability discourse. In addition, the study aims at making visible the oppressive forms of the disability discourse and to question the seeming neutrality and innocence of the common everyday disability discourses emphasizing the possible consequences of the existing discourses. The first article examines how a disabled woman’s and man’s life options and quality of life are seen in the fictional stories in terms of the body, gendered body norms and the myth of bodily perfection. The second article focuses on the gendered nature of the social subject positions, roles and spaces given to the disabled man and woman in the fictional stories. The third article analyses the meanings of ‘disability’ and of ‘being disabled’ in the fictional stories, and shows the dominance of the traditional individualizing understanding of disability and othering discourses, especially in case of the disabled woman. In the fourth article, simultaneous analysis of disability and womanhood illustrates the way in which disablism operates in a complex interaction with the socio-cultural discourses and practices of womanhood, thus producing gender-differentiated disabling obstacles for disabled women. The results display the significance of a disabled person’s gender on how she or he is produced and treated in discourse, and the study discusses some possible social consequences of the gendered disability discourses. The study argues for including gender perspective in disability research and for including disability in feminist research. The social model of disability and Foucauldian discursive approach are discussed in detail in the summary. Through criticism against and support of the social model it is redefined as a necessary critical perspective to the social disability research that aims at tackling the existing disabling practices, conditions and barriers outside the disabled individuals and at challenging them. The summary suggests that Foucault’s ideas of discourse, power and resistance can be usefully applied with the social modellist approach to question the existing socio-cultural discourses, truths and practices of disability and to challenge and remove their oppressive forms. The social-discursive approach on disability combines these two theoretical perspectives providing powerful tools, not only for critical social disability research, but also for the agents of disability policy for evaluating everyday disability discourses, practices and policies critically