Normi viestejä ja chättäilyjä eli ”kyllähä aika paljon pitää kumminki kirjottaa elämässä” : ankkuroitu teoria -tutkielma ammattikoululaisten kirjoittajuudesta

Abstract

Tutkielmani käsittelee ammattikoululaisten kirjoittajuutta. Pyrin saamaan haastatteluin selville, millaisena ammattikoululaisen kirjoittajuus näyttäytyy heidän itsensä sanoittamana. Tutkielmani on puheenvuoro keskusteluun kirjoittamiskäsityksistä, nykyajan nuorten kirjoituskäytänteistä sekä kirjoittamisen pedagogiikasta ja sen tulevaisuudesta. Tulevana äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana minua kiinnosti, miten eritysesti nuoret kokevat kirjoittajuutensa ja kirjoittamisen roolin elämässään. Tutkielmani on fenomenologis-hermeneuttinen laadullinen tutkimus, joka hyödyntää ankkuroidun teorian menetelmiä. Aineistoksi haastattelin keväällä 2021 yhdeksää ammattikoululaista, jotka olivat iältään 16‒18-vuotiaita. Päädyin yksilöhaastatteluina toteutettavaan teemahaastatteluun, sillä se tuntui sopivalta myös analyysimenetelmää, ankkuroitua teoriaa, ajatellen. Äänitin haastattelut ja litteroin ne, jonka jälkeen siirryin aineiston analyysiin eli koodausvaiheeseen. Koodauksessa aineiston sisältöä pyritään jakamaan erilaisiin kategorioihin, joita sitten yhdistellään niin kauan, kunnes saavutetaan kaikkia kategorioita yhdistävä ydinkategoria. Käytin koodauksessa apunani analyyttisia työkaluja. Analyyttiset työkalut auttavat hahmottamaan ajatustyötä, löytämään koodauksessa syntyviä kategorioita ja reflektoimiaan omia päätöksiäni aineiston analyysin suhteen. Tutkielmassani refleksiivisyys korostuu muutoinkin, ja pyrin tekstissäni pitämään oman ajatustyöni mahdollisimman läpinäkyvänä. Ankkuroidun teorian menetelmässä tutkijan tehtävä on pyrkiä hylkäämään ennakko-oletuksensa siinä määrin, kuin se on mahdollista ja antaa aineiston johdattaa koodauksen avulla kohti päämäärää eli ydinkategoriaa. Litteraatteja tutkimalla ja ankkuroidun teorian menetelmiä hyödyntämällä sain käsityksen ammattikoululaisten kirjoittajuudesta. Siinä korostuivat erilaiset sosiaaliset kirjoittamisen tilat, jotka perustuivat eritysesti sosiaalisen median mahdollisuuksiin. Kirjoittamisen ja sen taidon arvottaminen pohjautuivat tälle vuorovaikutuksen kulttuurille. Nämä näkökulmat muodostivat tutkimukseni ydinkategorian. Aineistoni suppeus ei kuitenkaan yltänyt yleisen teorian muodostukseen. Ydinkategorian ulkopuolelle jäivät luovuusdiskurssisesti painottuneet kategoriat, joskin tarkastelen niitäkin analyysiluvun lopussa ydinkategoriaani peilaten. Kirjoittamisen tutkiminen on tärkeää, sillä tutkimustyön kautta voimme oppia ymmärtämään paremmin meidän kaikkien elämään olennaisesti liittyvän tärkeän taidon ja toiminnon olemusta. Kirjoittamisen tilojen lähimenneisyyden muutos on kiistatta vaikuttanut kokonaisvaltaisesti elämäämme ja tutkimuksen ajantasaisuudella voimme vaikuttaa myös käytäntöön, kuten pedagogisiin ratkaisuihin.