Suomenoppijoiden toimijuus kotoutumiskoulutuksen yksilöllisissä ratkaisuissa

Abstract

Kotoutumiskoulutus pyrkii tukemaan kotoutumista ja osallisuutta muun muassa kieliopintojen avulla (OPH 2012; OPH 2022). Osallisuus nähdään entistä useammin nopeana työllistymisenä, mikä näkyy kotoutumiskoulutuksessakin (ks. Ronkainen & Suni 2019; Masoud ym. 2020). Kotoutumiskoulutuksen kokonaiskesto on noin vuosi, mutta siinä tehdään entistä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja (OPH 2012; TEM 2016; OPH 2022). Opiskelijoiden taustat ovat nimittäin moninaisia: heissä on esimerkiksi kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita sekä perhe- ja opiskelusyistä Suomeen muuttaneita. Kotoutumiskoulutuksen heikkoina pidettyjä kielenoppimistuloksia on kritisoitu (esim. OECD 2018; VTV 2018), mutta kritiikissä ei ole aina huomioitu osallistumisen joustavuutta. Tässä artikkelissa tarkastelen 17:ää henkilöä, jotka osallistuivat vain osaan kotoutumiskoulutuksesta, ja kutsun heitä kesken koulutuksen kulun aloittaneiksi. Kotoutumiskoulutuksen keskeyttäneistä on mainintoja raporteissa (esim. VTV 2018; myös Suokonautio 2008: 107). Tutkimukseni osallistujat tulivat kuitenkin koulutukseen sen ollessa käynnissä ja suorittivat sen loppuun, eikä tällaisista opiskelijoista ole tutkimusta. Osallistujissa on useita, jotka osallistuivat kotoutumiskoulutukseen vähintään toista kertaa, eikä koulutuksen kertaamiseenkaan liittyviä kokemuksia juuri tunneta. Tutkimuskohteeni on suomen kielen oppimiskokemukset työvoimakoulutuksena järjestetyssä kotoutumiskoulutuksessa. Kielenoppiminen edellyttää toimijuutta, esimerkiksi mahdollisuuksia tehdä päätöksiä ja toimia ympäristössä (Duff 2014; Virtanen 2017; Scotson 2020). Selvitän sisällönanalyysin avulla haastatteluaineistosta, millaisena toimijuus näyttäytyy kesken koulutuksen kulun aloittaneilla sekä miten velvoittava työvoimakoulutus onnistuu pyrkimyksissään yksilöllistämiseen.

This article examines migrants’ agency related to the individualised and flexible practices available in Integration Training in Finland, with a focus on migrants’ Finnish language learning. The research focused on migrants who have not been studied before, namely those entering training after it had already started. The data consist of background information and interviews of 17 migrants who studied in Integration Training in 2018–2020. The interviews were analysed using qualitative content analysis. The results show that the same practice can support the learner agency of some participants but limit the agency of others. The possibility to make choices about one’s own education varies, and choices are often related to beliefs about language proficiency. In the classroom and during work placement periods, some participants reported having had multiple chances to grasp affordances and use Finnish, others only a few. In summary, the individualised practices available in Integration Training appear to impact participants’ language learning variably, and participants’ wishes do not always align with the available practices.