Esihenkilöiden käsityksiä vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoiminnan tulevaisuudesta ja johtamisen edellytyksistä lapsi- ja perhepalveluissa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia julkisen sektorin esihenkilöiden käsityksiä vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoiminnan tulevaisuudesta viiden vuoden päästä ja toiminnan riskeistä ja hyödyistä sekä johtamisen edellytyksistä lapsi- ja perhepalveluissa. Tutkimus on tärkeä, koska aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tällä hetkellä vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoimintaa ei lapsi- ja perhepalveluissa johdeta, vaan vastuu johtamisesta valuu asiakastyötä tekeville työntekijöille. Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa aiheesta, sillä sen kautta vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoimintaa ja sen johtamista voidaan tulevaisuudessa kehittää. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kokemusasiantuntijuutta ja vertaistukea, osallisuutta, empowerment -prosessia sekä johtamista ja kehittämistä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa on käytetty valmista haastatteluaineistoa Aila -tietoarkistosta. Haastatteluaineisto on koottu aiemmin VerKo-hankkeessa vuosina 2019-2020 haastattelemalla 24 julkisen sektorin ja kolmannen sektorin lapsi- ja perhepalveluiden esihenkilöä. Aiemmin aineistosta on tutkittu sitä, miten asiakasosallistumista kuvataan ja perustellaan ja miten sitä johdetaan tällä hetkellä järjestöissä ja julkisella sektorilla. Tässä tutkimuksessa aineistosta on rajattu järjestöjen esihenkilöiden haastattelut pois. Tällöin aineistoksi on muodostunut 16 julkisen sektorin lapsi- ja perhepalveluiden esihenkilön haastattelua. Tutkimustuloksina voidaan todeta, että vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoiminnan johtaminen edellyttää rakenteita, virallista lupaa ja toimintakulttuurin muutosta sekä esihenkilöiltä asiantuntijuutta, yhteistyötä, ymmärrystä sekä halua hyödyntää ja mahdollistaa toiminta. Tutkimustulokset osoittavat, että vertaistuki- ja kokemusasiantuntijatoiminnan tulevaisuutta ei voida varmasti ennustaa. Joissain kunnissa toiminta voi jatkua ja joissain kunnissa palveluita voidaan joutua keskittämään. Toiminnan riskeinä voivat olla vaitiolo-velvollisuuteen liittyvät asiat, kokemusasiantuntijan puheet sekä riittämätön valmistautuminen toimintaan ja tilanteiden ohjaamiseen. Toiminnan hyötynä asiakkaita voidaan saada aktivoitua paremmin toimintaan ja näkökulmat voivat laajentua ja lähentyä toisiaan. Lisäksi avoimen keskustelun ja ongelmien normalisoimisen kautta perheiden ongelmia voidaan saada ennaltaehkäistyä.