Reilu ruokamurros : Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään

Abstract

Ruokajärjestelmämme kärsivät monista yhteen kietoutuneista kestävyysongelmista. Ongelmia ei korjata yksittäisillä teknologisilla ratkaisuilla, vaan muutoksia tarvitaan läpi koko ruokajärjestelmän. Muutosten laajuuden vuoksi on syytä puhua järjestelmän perustavanlaatuisesta muuttamisesta eli ruokamurroksesta.

Tässä julkaisussa tarkastelemme, miten ruokajärjestelmän ilmastopäästöjä voitaisiin vähentää Suomessa siten, että ruokaturva ei vaarannu. Arvioimme ilmastotoimien toteutusta eri murrospoluilla, jotka keskittyvät maankäytön, ruokavalioiden, maatalous- ja ruokateknologioiden muutoksiin. Arvioimme eri murrospolkujen vaikutuksia maatalouteen eri alueilla ja eri väestöryhmien ravitsemukseen. Esittelemme reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit, joiden avulla eri murrospolkujen oikeudenmukaisuusvaikutuksia voidaan arvioida. Tarkastelemme myös, millaisia politiikkatoimia tarvitaan ja ruokajärjestelmän toimijoiden näkemyksiä eri toimien oikeudenmukaisuudesta.

Reiluuteen liittyvät kysymykset tarvitsevat huomiota kaikilla murrospoluilla, mutta hieman eri painotuksin. Maankäytön murrospolulla keskeiseen asemaan nousevat ilmastopäästöjen vähennys turvemaapelloilla ja viljelijöiden mahdollisuudet toteuttaa vaadittuja ilmastotoimia. Tämä haaste ei liity yksin jako-oikeudenmukaisuuteen, vaan vaatii myös tilojen erilaisten tilanteiden huomioimista sekä muutoskyvykkyyden kehittämistä. Tällä hetkellä viljelijät suhtautuvat vastentahtoisesti turvemaiden viljelystä luopumiseen. Vaatimukset turvepeltojen käytön muutoksista osuvat tuottajien toimeentuloon ja omanarvontuntoon. Koetun oikeudenmukaisuuden parantaminen vaatii huomiota menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen politiikkatoimien suunnittelussa niin, että viljelijät otetaan tasavertaisemmin mukaan päästövähennys- ja politiikkakeinojen suunnitteluun. Ristiriitaiset kannustimet on poistettava. Ympäristöoikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että maataloudelle asetetuista ympäristötavoitteista pidetään kiinni.

Ruokavaliomuutoksen murrospolku koskettaa koko väestöä. Ravitsemussuositusten ja energiatarpeen mukainen syöminen jo itsessään vähentäisi ruokavalion ilmastovaikutuksia. Sosioekonomiset tarkastelut osoittavat, että koulutetut, kaupunkilaiset naiset ovat etumatkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Heidän on helpompi seurata ison ruokavaliomuutoksen polkua, kun taas joillekin muille väestöryhmille pienemmän ruokavaliomuutospolun seuraaminen voi olla helpompaa. Ruokavaliomuutoksiin tarvittavia kyvykkyyksiä, tietoa, ruoanlaittotapoja ja kulttuurisia merkityksiä on tärkeää kehittää koko väestön tasolla. Samaan aikaan eri väestöryhmien ravitsemusta ja haavoittuvuutta ruoan ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnan muutoksille on tärkeää seurata, jotta sosiaalipolitiikalla pystytään reagoimaan muutoksiin. Ruokapuheen monipuolistaminen on tärkeää ruokavaliomuutokseen liittyvien vastakkainasettelujen purkamiseksi.

Teknologiamuutoksessa eri toimijoiden resurssit ja tietotaito eivät jakaudu tällä hetkellä tasaisesti. Pienet startup-yritykset ja elintarviketeollisuuden vahvat toimijat ovat hyvin eri asemassa ruokateknologian kehityksessä. Kannattavuusongelmat vaikuttavat keskeisesti maatilojen mahdollisuuksiin ottaa uutta teknologiaa käyttöön tai vaihtaa tuotantosuuntaa. Eri toimijoiden yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua innovointiin on kehitettävä osana reilua innovaatiopolitiikkaa.

Ruokajärjestelmän muutosvaatimukset nostavat koetut epäoikeudenmukaisuudet pintaan, ja riskinä on kokemusten kärjistyminen. Reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit auttavat tarkentamaan kestävyystoimien oikeudenmukaisuusvaikutuksia ja suhteuttamaan eri toimijaryhmien kokemuksia ja vaateita toisiinsa. Epäoikeudenmukaisuuksiin on aktiivisesti etsittävä ratkaisuja, siten, että samalla tarkennetaan eri politiikkalohkojen välistä työnjakoa ilmasto-, maatalous- ja sosiaalipolitiikan välillä. Muutoskyvykkyyksien tukeminen on vaikuttavinta oikeudenmukaisuuspolitiikkaa.

Our food systems suffer from many intertwined sustainability problems. Problems cannot be fixed with individual technological solutions, but instead changes are needed throughout the entire food system. Given the scale of the changes, we should talk about a fundamental change in the system, that is, a food system transformation.

In this publication, we examine how the climate emissions of the food system could be reduced in Finland in a way that does not compromise food and nutrition security. We assess the implementation of climate action on different transition paths that focus on changes in land use, diets, agriculture and food technologies. We assess the effects of different transition paths on agriculture in different regions and on the nutrition of different population groups. We present the principles and criteria for a just food system transition, with the help of which the fairness effects of different transition paths can be assessed. We will also examine necessary policy measures and the views of food system actors on the fairness of different actions.

Issues related to fairness require attention on all transition paths, but with slightly different focuses. On the path of land use transition, the reduction of climate emissions in organic fields, i.e. peatlands and the opportunities for farmers to implement the required climate measures will play a key role. This challenge is not only related to distributional justice, but also requires recognition of the different situations and capabilities of the farmers. At the moment, farmers are reluctant to change the cultivation practices at the peatlands. Calls for change affect the producers' income and self-esteem. Improving perceived fairness requires paying attention to the procedural justice when planning policy measures. This can be done by involving farmers more equally in the planning of emission reduction and policy measures. Conflicting incentives must be removed. From the point of view of environmental justice, it is important that the environmental objectives set for agriculture are adhered to.

The transition path of dietary change affects the entire population. Merely following nutritional recommendations would already reduce the climate impact of Finns’ diet. Socioeconomic studies show that educated urban women are ahead of the curve in moving towards a more sustainable diet. It is easier for them to follow the path of a significant dietary change, while for some other populations, following a smaller dietary change path may be easier. It is important to develop the capabilities, knowledge, cooking habits and cultural meanings required for dietary changes at the level of the entire population. At the same time, it is important to monitor the nutrition and vulnerability of different population groups when changing the price of food and other necessities in order to enable social policies to respond to changes. Diversifying food discourse is important in defusing the antagonistic attitudes associated with dietary change.

In technological change, the resources and know-how of different actors are not evenly distributed at the moment. Small start-ups and strong players in the food industry play a very different role in the development of food technology. Profitability problems have a key impact on the ability of farms to adopt new technologies or to switch production. Equal opportunities for different actors to participate in innovation must be developed as part of a fair innovation policy.

The demands for changes in the food system bring perceived injustices to the surface, and there is a risk that the experiences will polarise. The principles and criteria of the fair food transition help to specify the fairness effects of sustainability measures and to weigh the experiences and claims of different groups of actors. Solutions to injustices must be actively sought, at the same time specifying the division of labour between the climate, agricultural and social policies. Supporting the capacity for change is the most effective policy of fairness.