Taiteilijana koronan keskellä : pandemian vaikutukset jyväskyläläistaiteilijoiden elämään, työhön ja taiteeseen

Abstract

Tutkielmassa selvitettiin koronaviruksen ja sen aiheuttamien rajoitusten vaikutuksia jyväskyläläisten kuvataiteilijoiden elämään, työhön ja taiteeseen. Lisäksi tarkasteltiin taiteilijuuden määritelmiä ja taiteellisen työn luonnetta taiteen kentän sisältä käsin. Tutkielman tavoitteena oli tuoda esiin taiteilijoiden omia kokemuksia yhteiskunnallisesta asemastaan pandemian keskellä. Aineisto koostui viidestä Jyväskylän taiteilijaseuraan kuuluvan ammattitaiteilijan haastattelusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysin sekä narratiivisen analyysin keinoin. Koronakokemukset muodostivat suuren kulttuurisen kertomuksen, johon tutkimuksessa peilattiin pienempiä, henkilökohtaisia kertomuksia.

Tutkimuksessa ilmeni, että pandemia ei niinkään aiheuttanut taiteen kentälle uusia ongelmia, vaan korosti siellä jo aiemmin piilleitä ongelmakohtia. Kuvataiteilijat ovat Suomessa taloudellisesti hyvin epävarmassa asemassa, ja tätä yhteiskunnallinen kriisitila pahensi entisestään. Taiteilijoiden kertomukset mukailevat pitkälti kulttuurisesti jaettua koronakertomusta, johon kuuluu alkuvaiheen shokki, uuteen tilanteeseen sopeutuminen ja lopuksi varovaisen toiveikas katse tulevaan. Kertomuksissa ilmeni eroja esimerkiksi siinä, kuinka poikkeustila on vaikuttanut taiteilijoiden uraan: työt ovat saattaneet loppua kuin seinään tai ura lähteä nousukiitoon. Taiteilijoiden käsitykset omasta ammatistaan ovat kahtiajakoiset, kuten aiemmassakin tutkimuksessa on todettu. Yhtäältä taiteilijuus näyttäytyy mystisenä luomisvoimana, joka pakenee tavanomaisia työn määritelmiä, toisaalta se on työ siinä missä muutkin ja siitä tulisi myös saada asiallista palkkaa.