Monikielisten perheiden käsityksiä vuorovaikutuksessa ilmenevistä relationaalisista jännitteistä

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata ja jäsentää monikielisten perheiden käsityksiä oman perheen vuorovaikutuksessa ilmenevistä relationaalisista jännitteistä. Monikielisten perheiden vuorovaikutusta tarkastellaan relationaalisen dialektiikan teoriasta käsin. Tarkastelun kohteena on erityisesti vuorovaikutuksessa tapahtuva merkitysten luomisen prosessi. Teoria tarkastelee vuorovaikutuksessa ilmeneviä vastakkaisia diskursseja ja sitä, kuinka diskurssien vuorovaikutus rakentaa vuorovaikutusosapuolten yhteistä todellisuutta.

Tutkimusaineisto koostui seitsemästä eri monikielisen perheen teemahaastattelusta. Perheenjäseniä pyydettiin kuvailemaan jokapäiväistä vuorovaikutustaan ja keskustelemaan keskenään erilaisista monikielisyyteen liittyvistä teemoista ja ilmiöistä. Perheiden kertomukset ilmensivät heidän omia tulkintojaan ja käsityksiään perheen vuorovaikutuksesta ja yhteisestä todellisuudesta.

Tulokset osoittavat, että monikielisten perheiden käsityksissä heidän keskinäisestä vuorovaikutuksestaan ilmenee erilaisia diskursseja, joiden voidaan tunnistaa olevan vuorovaikutuksessa keskenään. Aineistosta tunnistetut diskurssit ilmensivät erilaisia relationaalisia jännitepareja. Niitä tunnistettiin tässä työssä neljä erilaista: yhteisöllisyyden ja itsenäisyyden välinen jännitepari, etäisyyden ja läheisyyden välinen jännitepari, mahdollistavuuden ja rajoittavuuden välinen jännitepari sekä ennustettavuuden ja ennustamattomuuden välinen jännitepari.

Monikielisten perheiden vuorovaikutuksesta tunnistetut jänniteparit olivat pääosin tyypillisiä perhevuorovaikutuksesta tunnistettavia jännitteitä ja diskursseja. Jännitepareihin kytkeytyvät diskurssit liittyivät kuitenkin selkeästi monikielisen vuorovaikutuksen erityispiirteisiin. Monikielisyyteen liittyvät diskurssit koskivat erityisesti kielten luomaa yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä. Toisaalta perheiden vuorovaikutuksessa merkityksennettiin kieliin liittyviä rajoittavia ilmiöitä, kuten osallistumisen rajallisuutta ja kielen luomaa etäisyyttä muihin perheenjäseniin. Yleisesti perhekontekstiin liitettäviä jännitteitä olivat esimerkiksi yhteisen ajanvieton ja oman tahdon ilmaisemisen diskurssit.

Tämä tutkielma tarjoaa ymmärrystä monikielisyyteen liittyvistä diskursseista perhekontekstissa. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa myös muiden monikielisten ryhmittymien, kuten monikielisten työyhteisöjen vuorovaikutuksen ja merkitystenluonnin tarkasteluun.