Hyvinvoiva sosiaalityöntekijä?

Abstract

Kirjallisuuteen pohjautuvan tutkielmani aiheena on sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi. Pyrin saamaan kokonaiskuvaa sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia edistävistä ja heikentävistä tekijöistä sekä keinoista, joilla työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa. Tarkastelen aineistoni tutkimuksista esiin nousevia tuloksia Arnold Bakkerin ja Evangelia Demeroutin (2017) luomaan job demands–resources -teoriaan peilaten. Koko tutkielmani taustateoriana on kriittinen realismi, jonka näkökulman mukaisesti pyrin tarkastelemaan ja saamaan tietoa työhyvinvoinnista.

Tutkielmani aineistona on kaksi sosiaalityön väitöskirjaa sekä neljä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Näissä tutkimuksissa käsitellään sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia yksilöllisten ominaisuuksien ja työn vaativuuteen liittyvien käsitteiden sekä työssä käytettävissä olevien resurssien moniulotteisena ilmiönä. Kaksi tutkimuksista on kotimaisia ja neljä kansainvälisiä.

Aineiston pohjalta muotoutuu kuva sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työhyvinvointia heikentävät riittämättömät resurssit, liian suuri työmäärä ja työn vaativuus, lisäksi henkilökohtainen stressi voimistaa näitä kokemuksia. Työhyvinvointia tukevat seikat, kuten osallisuus, tiimityöskentely ja työajan hallittavuus, voivat kompensoida työhyvinvointia heikentävää työssä koettua stressiä. Tulosten perusteella psykosomaattisen työhyvinvoinnin tukeminen on erittäin keskeistä. Lähiesihenkilöiden henkilöstöjohtamisen taidot voivat vaikuttaa positiivisesti työhön sitoutumiseen, joka puolestaan on yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin, erityisesti työn vaativuuden ollessa korkeaa.