Luutun ja luutunsoittajien representaatiot Patrick Rothfussin kirjassa Tuulen nimi

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia luutun ja luutunsoittajien representaatioita Patrick Rothfussin Tuulen nimessä. Rothfussin Tuulen nimi (2017) on aikuisten fantasiakirja, jossa kerrotaan Kvothe-nimisestä pojasta. Luuttu ja luutunsoittajat ovat kirjassa merkityksellisiä, koska Kvothe on luutunsoittaja, joka toimii myös kertojana suurimman osan ajasta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä representaatioita muodostuu luutusta appellatiivien sekä niihin liitettyjen määritteiden kautta? ja 2. Mitä representaatioita muodostuu luutunsoittajista proprien ja appellatiivien sekä niihin liitettyjen määritteiden kautta?

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on diskurssintutkimus, josta käytän representaation käsitettä. Representaatiot ovat esimerkiksi ominaisuuksia, välikappaleita tai korvikkeita (Knuuttila & Lehtinen 2010: 7–9, 11–12.). Tutkimuksen metodina on puolestaan eksperientaalinen metafunktio M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalisesta kieliopista. Eksperientaalisen metafunktion avulla voidaan tutkia sisältösanoja ja niiden välisiä suhteita (Shore 2012a: 147). Näitä tarkastellessani tutkin nimeämistä ja kuvaamista. Nimeämiseen alle kuuluvat esimerkiksi substantiivit ja erisnimet, kun taas kuvaamiseen esimerkiksi adjektiivit ja metaforat (Pietikäinen ja Mäntynen 2019: 94-95, 99-100). Tutkimusaineistona on noin 650-sivuinen Tuulen nimi (Rothfuss 2017), josta keräsin aineiston Image to text -sovelluksen (Extreme Action 2019) avulla. Jaottelin tämän jälkeen tekstiä vielä Excelissä luutun ja luutunsoittajien mukaan. Samassa tekstikatkelmassa voi kuitenkin tulla esille niin luuttu kuin luutunsoittajakin, minkä takia samaan tekstikatkelmaan voi olla useita viittauksia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Tuulen nimessä nimetään vain miesluutunsoittajia, minkä lisäksi luutunsoittajien ikä tuodaan esille esimerkiksi poika- ja vanhus-appellatiivien kautta. Luutunsoittajista kuvataan luonnollisesti eniten Kvothea, josta rakennetaan kirjassa kuvaa loistavana luutunsoittajana. Kvothe saa myös luutun kautta uusia nimiä, kuten esimerkiksi Kevytsormi ja Kuusikieli (ks. Tuulen nimi s. 62). Luutunsoittajia kuvataan myös yleisimmillä sanoilla, joista esimerkiksi muusikko on yläkäsite eli hyperonyymi luutunsoittajalle. Luutusta puolestaan tulee esille kolme luuttutyyppiä: hoviluuttu, kahdeksankielinen luuttu ja nykyisin käytettävä seitsenkielinen luuttu. Luutun kielten lukumäärää tuodaan useasti esille, ja luutuissa korostuukin luutun meronymia eli osa-kokonaisuus-suhde. Luuttu on Kvothelle erittäin tärkeä, ja se representoi muun muassa kotia, perhettä ja rakkautta.