Empatia ja ammattietiikka sosiaalityössä : sosiaalialan eettisten ohjeiden tarkastelua asiakaskeskeisen empatiakäsityksen valossa

Abstract

Empatia on keskeinen osa eettisesti kestävää sosiaalityön vuorovaikutusta. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen tutkimus empatiasta osana eettistä sosiaalityötä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutusta sinänsä, vaan vuorovaikutuksen ja asiakassuhteen merkitystä sosiaalialan ammattilaisille suunnatussa ammattieettisessä ohjeistuksessa. Tutkimuksen aineistona on Arki, arvot ja etiikka – sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet (Talentia 2017). Tutkimuksessani kysyn mitä empatiaan viittaavia elementtejä ammattijärjestö Talentian ammattieettisissä ohjeissa ilmenee. Nojaudun Carl Rogersin asiakaskeskeiseen empatiateoriaan, sekä edelleen Robert Carkhuffin konkreettisempaan malliin empatiasta auttamistyön vuorovaikutuksessa. Tarkastelua tukevat empatiaa ja sosiaalityössä käsittelevät artikkelit, mm. Gerdes & Segal (2011) ja Lynch & Newlands & Forrester (2019). Tutkimusmenetelmänäni on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jonka avulla tutkin eettisiä ohjeita asiakaskeskeisen empatiateorian valossa. Tutkin sitä, millä tavalla empatia esiintyy sosiaalityön ammattietiikassa, tarkemmin sitä, mitä merkityksiä empatialle annetaan ammattieettisissä ohjeissa. Asiakaskeskeisessä empatiateoriassa empatia nähdään kykynä astua toisen henkilön maailmaan, aistia herkästi toisen kokemia merkityksiä ja tunteita, ja ymmärtää hänen näkökulmaansa ilman tuomitsemista. Auttajan on oltava kuitenkin itse riittävän vakaa, jottei hänen oma maailmansa sekoitu asiakkaan maailmaan. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että empatia itsessään näyttäytyy Arki, arvot ja etiikka -ohjeissa sellaisenaan vain kolmen maininnan verran, sen sijaan empatian kaltaisia ilmauksia esiintyi enemmän, ja näistä keskeisenä voidaan pitää luottamuksen käsitettä.