Das Verb hat doch seinen Platz : Die Stellung des finiten Verbs in Haupt- und Nebensätzen in Lernertexten

Abstract

Vieraan kielen ja sen rakenteiden oppiminen aiheuttaa oppijoille monenlaisia haasteita, ja osa kielioppirakenteista on haastavampia oppia kuin toiset. Aiempien tutkimusten mukaan esim. sanajärjestys on yksi niistä saksan kielen rakenteista, joiden kanssa oppijoilla on usein vaikeuksia. Tässä saksan kielen ja kulttuurin sivututkielmassa selvitetään, miten suomenkieliset oppijat hallitsevat pää- ja sivulauseen sanajärjestyksen kirjallisessa tuotoksessa. Tutkimusaineistona käytetään Turun yliopiston Formulaic sequences and metalinguistic knowledge in second and foreign language learning -projektissa kerättyä kirjallista materiaalia. Yliopiston saksan kielen kurssille osallistuneet suomenkieliset opiskelijat kirjoittivat ilman apuvälineitä tekstin saksan kielen ja kielitaidon merkityksestä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan viiden kielitaustaltaan samalaisen opiskelijan teksti. Lauseet ryhmitellään pää- ja sivulauseisiin, ja analyysissä otetaan huomioon myös lauseen finiittiverbin tyyppi (pääverbi/modaaliverbi/apuverbi), jonka on aiemmin havaittu vaikuttavan sanajärjestyksen hallintaan. Materiaali analysoidaan tilastollisesti SPSS-ohjelman avulla, jonka jälkeen sitä tarkastellaan laadullisesti. Tilastollinen analyysi osoitti, että opiskelijat hallitsivat sekä päälauseiden suoran että käänteisen sanajärjestyksen hyvin. Myös sivulauseen sanajärjestys oli hyvin hallinnassa. Lauseen finiittiverbin tyypillä ei ollut vaikutusta sanajärjestyksen hallintaan pää- eikä sivulauseissa. Sanajärjestysvirheiden laadullinen analyysi osoitti, että opiskelijat käyttivät päälauseen suoraa sanajärjestystä myös lauseissa, joissa sanajärjestyksen pitäisi olla käänteinen. Virheellisissä sivulauseissa opiskelijat puolestaan käyttivät päälauseen sanajärjestystä.