Tutkimuksessa tarkasteltiin erään terveysalan organisaation hoitohenkilöstöllä esiintyviä alanvaihtoaikeita. Tutkimuksessa pyrittiin tuottamaan tietoa siitä, miten hoitajien resilienssi ja omantunnon stressin osa-alueet eli hoitotyössä kohdattavien eettisesti haastavien tilanteiden määrä ja hoitajien kokema omantunnon stressin voimakkuus ovat yhteydessä alanvaihtoaikeiden kokemiseen. Omantunnon stressillä tarkoitettiin tutkimuksessa levottoman omantunnon aiheuttamaa stressiä, jota hoitajat voivat kokea tilanteissa, joissa eivät kykene toimimaan omien eettisten arvojensa mukaisesti (Glasberg ym. 2006). Resilienssin nähtiin olevan yksilön henkilökohtainen voimavara (Eaves & Payne 2019), jonka avulla yksilöt voivat toipua ja palautua kohtaamastaan stressistä (Smith ym. 2008). Tutkimuksessa tarkasteltiin, muuntaako resilienssi omantunnon stressin osa-alueiden ja alanvaihtoaikeiden välistä yhteyttä. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin kuvailevaa tietoa siitä, kuinka usein hoitajat kohtaavat t
yössään erilaisia eettisiä haasteita, kuten aikapaineesta aiheutuvaa kyvyttömyyttä hyvän hoidon tarjoamiseen tai hoitotyöhön kohdistuvia ristiriitaisia vaatimuksia, sekä tarkasteltiin sitä, kuinka voimakasta omantunnon stressiä erilaisten eettisten haasteiden kohtaamiseen liittyy.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Lazaruksen ja Folkmanin (1984) transaktionaalinen stressiteoria, jossa stressin nähdään liittyvän yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa esiintyviin ristiriitoihin, ja olevan tulosta kognitiivisista arvioinneista, joita yksilöt tekevät ympäristönsä stressitekijöistä. Stressitilanteiden, eli esimerkiksi hoitotyössä kohdattavien eettisten haasteiden edessä yksilöt arvioivat keinoja selviytyä tilanteesta erilaisten tunne- ja ongelmasuuntautuneiden selviytymiskeinojen avulla (Lazarus & Folkman 1984). Tässä tutkimuksessa alanvaihtoaikeiden nähtiin edustavan ongelmasuuntautuneita selviytymiskeinoja, joiden avulla hoitajat pyrkivät suojaamaan hyvinvointiaan kohdatessaan hoitotyön eettisistä haasteista aiheutuvaa omantunnon stressiä.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikkileikkaustutkimuksena, jonka aineistonkeruu tapahtui vuonna 2021 osana Jyväskylän yliopiston tutkijoiden toteuttamaa IJDFIN-tutkimushanketta. Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkasteltiin 131 hoitohenkilökunnan jäsentä. Tutkimusaineiston analyysi tapahtui IBM SPSS Statistics 26-ohjelmiston avulla esimerkiksi logistista regressioanalyysia hyödyntäen.
Tutkimuksen kohteena olevista hoitohenkilökunnan jäsenistä 31 % kertoi kokevansa eri tasoisia alanvaihtoaikeita. Ajanpuutteesta johtuva kyvyttömyys kohdella potilaita siten, kun heitä hoitajan mielestä tulisi kohdella, oli sekä useimmiten kohdattava eettinen haaste, että voimakkain omantunnon stressin aiheuttaja. Tutkimuksessa havaittiin hoitajien omantunnon stressin voimakkuuden olevan yhteydessä hoitajien alanvaihtoaikeisiin, ja omantunnon stressin voimakkuuden kasvamisen havaittiin lisäävän todennäköisyyttä alanvaihtoaikeiden esiintymiseen. Vastaavia yhteyksiä ei löydetty eettisesti haastavien tilanteiden määrän osalta. Tutkimuksessa resilienssin ei havaittu olevan yhteydessä alanvaihtoaikesiin, eikä resilienssi myöskään muuntanut kummankaan oman-tunnon stressin osa-alueen ja alanvaihtoaikeiden välistä yhteyttä. Tutkimus tuotti uutta tietoa vä-hän tutkitusta aiheesta, eli omantunnon stressin yhteydestä hoitajien alanvaihtoaikeisin, sekä osoitti, että hoitajien kokema omantunnon stressin voimakkuus näyttäisi olevan eettisesti haastavien tilanteiden määrää merkittävämpi alanvaihtoaikeiden aiheuttaja.
...
