Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsen vaikean temperamentin, vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin ja vanhemmuustyylien välisiä yhteyksiä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli tutkia vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin muuntavia ja välittäviä vaikutuksia lapsen vaikean temperamentin ja vanhemmuustyylien välillä. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen -tutkimushanketta. Tutkimus perustui poikkileikkausasetelmaan, ja siinä oli mukana 152 ensimmäistä luokkaa käyvää lasta sekä heidän vanhempansa (152 äitiä ja 118 isää). Lapsen vaikeaa temperamenttia tarkasteltiin lapsen negatiivisen emotionaalisuuden, tunnereaktioiden intensiivisyyden, estyneisyyden ja aktiivisuuden kautta, kun taas vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin mittareina käytettiin vanhemman masentuneisuutta ja itsetuntoa. Vanhemmuustyylejä tutkittiin dimensionaalisesti lämpimyyden, psykologisen kontrollin ja behavioraalisen kontrollin näkökulmista. Tilastollisina analyysimenetelminä
käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa, hierarkkista regressioanalyysiä ja bootstrapping-menetelmää.
Tulokset osoittivat, että lapsen vaikea temperamentti oli yhteydessä vanhemman vähäiseen lämpimyyteen, korkeaan psykologiseen ja behavioraaliseen kontrolloivuuteen sekä toisaalta vanhemman alentuneeseen hyvinvointiin. Vanhemman alentunut hyvinvointi oli edelleen yhteydessä vanhemman vähäiseen lämpimyyteen sekä äideillä korkeaan psykologiseen ja isillä matalaan behavioraaliseen kontrolloivuuteen. Muuntavia vaikutuksia tarkasteltaessa havaittiin, että etenkin isillä psyykkinen hyvinvointi toimi moderaattorina lapsen vaikean temperamentin ja vanhemmuustyylien välillä: pääsääntöisesti vain vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin ollessa matala lapsen vaikea temperamentti liittyi lapsen kehitykselle haitallisiin vanhemmuustyyleihin. Äideillä psyykkisen hyvinvoinnin myös todettiin välittävän lapsen vaikean temperamentin ja äidin lämpimyyden välistä yhteyttä siten, että mitä korkeammaksi äiti raportoi lapsen aktiivisuuden, sitä matalampi oli hänen hyvinvointinsa, ja näin ollen sitä vähemmän hän osoitti lämpimyyttä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lapsen vaikea temperamentti ja vanhemmuustyylit ovat erityisen alttiita huonolle yhteensopivuudelle, mikä näkyy useimmiten silloin, kun vanhemman psyykkinen hyvinvointi on alhainen. Vanhemmuuden tukemisessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen sekä samanaikaisesti lisätä vanhemman tietoisuutta ja ymmärrystä lapsen temperamentista.
...
