Vaikuttavaa kohtaamista : vaikuttavuuden arviointi Vamos 2. aste hankkeesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida laadullisin tutkimusmenetelmin, ja haastatteluaineiston avulla, miten vaikuttavaa Vamos 2. aste –hankkeen toiminta oli. Tutkimuksessa tarkasteltiin hankkeen omia tavoitteita ja niistä muodostettujen tutkimuskysymysten avulla arvioitiin vaikutuksia hankkeeseen osallistuneiden oppilaitosten keinovalikoimissa, toimintakulttuurissa sekä hankkeeseen osallistuneiden nuorten opintoihin kiinnittymisessä ja hyvinvoinnissa. Lisäksi pohdittiin, oliko hankkeella muita vaikutuksia. Tutkimuksessa tunnistettiin hankkeen tavoitteista seuraavia teoreettisia käsitteitä: elämänhallinta, osattomuus, osallisuus, opintojen keskeyttämisen ilmiö ja opiskelijalähtöisyys. Haastatteluaineistoa tarkasteltiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysissä teoreettiset käsitteet auttavat tunnistamaan haastatteluista toimintatapoja, merkityksiä ja ilmiöitä. Vaikuttavuuden arviointi toteutettiin tavoitelähtöisenä arviointina ja sitä täydentää realistisen arvioinnin sovellus, jossa muodostetaan synteesi kulttuurisen köyhyyden teoriasta ja osallisuuden viitekehyksestä. Tutkimuksessa todettiin Vamos 2. aste –hanke vaikuttavaksi ja sen tarkastellut tavoitteet saavutettiin kaikki joko osin tai täysin. Haastatteluiden pohjalta voidaan sanoa, että hanke onnistui tuomaan valmentavaa työotetta mukaan oppilaitosten toimintaan ja siten panosti myös henkilöstön valmiuksiin. Opintojen keskeyttäminen on kompleksinen ilmiö, jossa on rakenteellisen tason ja yksilötason problematiikkaa. Opiskelijan elämänpolun ja opintopolun rikkaus ja oman näköisen elämän rakentuminen osana kasvua saadaan näkyväksi lähestymällä asiaa hyvinvoinnin teemoin. Tämän myötä sosiaalinen vahvistuminen ja suuremman osallisuuden kokeminen on mahdollista. Hankkeen vahvuus näkyikin toimijuuteen, sosiaalisen vahvistumiseen, elämänhallintaan ja opintoihin kiinnittymiseen keskittymisessä. Synteesi realistisen arvioinnin, kulttuurisen köyhyyden teorian sekä osallisuuden tilojen välillä osoitti, että kohtaamisten hetket voivat toimia käänteentekevinä ja mahdollistaa selviytymisen strategian muutoksen.