Etätyön johtaminen : johtajan ja alaisen välisen vuorovaikutussuhteen merkitys etätiimien johtamisessa

Abstract

Johtamisympäristö muuttuu työnteon siirtyessä entistä vahvemmin etätyöhön. Suuri osa suomalaisista etätyötä tekevistä haluaa myös jatkaa etätyön tekoa tulevaisuudessa. Yhä useammin työn vastuut jaetaan tiimien kesken ja tehtäviä suorittavat yksilöiden sijasta tiimin jäsenet yhdessä. Perinteiset johtamisen tavat eivät enää täysin sovi tähän muuttuneeseen johtamisympäristöön, joka synnyttää haasteita niin johtajalle kuin johtamiselle. Uudet työnteon tavat haastavat ja muuntavat myös johtajan ja alaisen välille muodostuvaa vuorovaikutussuhdetta. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaista on hyvä etäjohtaminen tiimeissä, ja syventää ymmärrystä siitä, millainen merkitys johtaja-alainen -vuorovaikutussuhteella on etätiimin johtamisessa. Vuorovaikutussuhteen tarkastelun teoreettisena taustana käytetään LMX-teoriaa, joka on ensisijainen lähestymistapa johtajan ja alaisen kahdenvälisen suhteen tutkimuksessa. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastatteluaineistoa kerättiin yhdestä organisaatiosta ja analysoitiin teemoittelun, sekä sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että etäjohtamisessa jatkuvan kommunikaation ylläpitäminen on kriittistä. Hyvässä etätiimin johtamisessa pätevät vahvasti samat lainalaisuudet kuin lähitiimin tapauksessa, mutta tiimin yhteisten tapaamisten merkitys on korostunut etätyössä. Tutkimusten tulosten perusteella voidaan myös todeta, että johtajan ja alaisen välisellä vuorovaikutussuhteella on merkittävä vaikutus etäjohtamiseen. Vahva suhde parantaa kommunikointia ja sitoutumista organisaatioon, mutta etätyössä sen rakentaminen tai ylläpitäminen vaatii johtajalta lisääntynyttä panostusta. Tulosten perusteella voidaan todeta yleisesti, että hyväksi koettu johtaminen tukee vuorovaikutussuhteiden kehittymistä ja toisaalta vahva suhde parantaa johtamisen laatua.