Erityisherkkyys voimavarana ja haasteena varhaiskasvatuksen opettajan työssä

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisherkkien varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia siitä, miten erityisherkkyys näyttäytyy voimavarana ja haasteena varhaiskasvatuksen opettajan työssä. Tavoitteena oli selvittää millaisia hyötyjä ja haasteita erityisherkät varhaiskasvatuksen opettajat kokevat erityisherkkyydestään olevan työhönsä.

Tutkimuksen osallistui viisi varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka kokivat olevansa erityisherkkiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimilla yksilöhaastatteluilla, jotka toteutettiin Zoom-etäyhteydellä. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena tutkimuskysymyksiin muodostui yhteensä seitsemän pääluokkaa. Erityisherkkyyttä voimavarana kuvasivat neljä pääluokkaa: erityisherkkyys emotionaalisena vahvuutena, erityisherkkyys laajana tietoisuutena, erityisherkkyys tunnollisuutena ja erityisherkkyys luovuutena. Erityisherkkyyden tuomia haasteita kuvasivat pääluokat erityisherkkyys kuormitusta lisäävänä tekijänä, erityisherkkyys tasapainotteluna työolojen ja tunnollisuuden välillä ja erityisherkkyyden ymmärryksen ja arvostuksen puute.

Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat erityisherkkyydestä olevan sekä hyötyjä että haasteita työssään. Hyödyiksi he kokivat muun muassa toisten tunteiden aistimisen, sensitiivisyyden, empaattisuuden, tarkkojen havaintojen tekemisen sekä tunnollisuuden. Haasteina he kokivat erityisesti kuormituksen liittyen aistiärsykkeisiin ja tunnetilojen aistimiseen, työolojen ja tunnollisuuden haasteet sekä erityisherkkyyden ymmärryksen puutteen.