Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten koululiikunta vaikuttaa nuorten ajatuksiin ja käsityksiin omasta itsestä lukiolaisten tyttöjen näkökulmasta tarkasteltuna. Tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään koululiikuntaan ja minäkuvaan liittyviä kokemuksia nuorten itsensä kuvailemana. Lisäksi tutkittiin oppilaiden kokemuksia liikunnanopettajan vaikutuksesta minäkuvaan sekä oppilaan liikunnannumeron merkitystä ajatuksiin liikunnallisesta pätevyydestä ja itsestä. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta soveltaen. Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää. Haastatteluihin osallistui yhteensä viisi lukioikäistä tyttöä yhdestä eteläpohjalaisesta koulusta. Tutkimukseen osallistujat valittiin vapaaehtoisuuden perusteella. Haastattelun teemat olivat taustatiedot, minäkuva ja koululiikunta sekä liikuntaryhmän ja liikunnanopettajan vaikutus liikuntatunneilla. Haastattelujen kesto vaihteli 30 minuutista
52 minuuttiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 95 sivua Times New Roman -fontilla, kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä 1,5. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Koululiikuntaan ja minäkuvaan liittyvistä kokemuksista muodostui 17 yläluokkaa, jotka yhdistyivät kahdeksi pääluokaksi: myönteiset ja kielteiset kokemukset koululiikunnasta ja itsestä. Liikunnanopettajan roolista minäkuvan tukemisessa muodostui kaksi pääluokkaa: opettajan myönteinen ja kielteinen vaikutus oppilaan minäkuvaan, joita edelsi yhteensä 11 yläluokkaa. Erityisesti pätevyyden kokemukset, yhteenkuuluvuus ja opettajalta saatu myönteinen palaute vahvistivat oppilaan minäkuvaa. Kielteisinä tekijöinä oppilaat kuvasivat keskinäistä vertailua sekä liikuntatunnin osaamiseen ja ulkonäköön liittyviä paineita. Myös ulkopuolelle jääminen, asenneongelmat ryhmässä ja vertaisten tai opettajan ikävä käyttäytyminen tunnilla vaikuttivat itseen kielteisellä tavalla. Liikunnannumeron vaikutuksesta koettuun pätevyyteen oppilaat olivat keskenään hieman eri mieltä. Enemmistön mukaan arvosanalla ei ollut juurikaan merkitystä käsitykseen koetusta pätevyydestä tai omasta itsestä. Tulosten perustella koululiikunta sisältää useita mahdollisuuksia tukea oppilaan minäkuvaa. Liikunnanopettaja voi esimerkiksi omilla tunne- ja vuorovaikutustaidoillaan sekä sujuvalla organisoinnilla vaikuttaa oppilaiden minäkuvaan myönteisesti. Epäonnistumiset salliva ja myönteinen oppimisilmapiiri edistää nuoren minäkuvan kehitystä toivotulla tavalla. Oppilaiden ajatusten kuuleminen edesauttaa yksilön huomioimista ja minäkuvan myönteisyyttä liikuntatunneilla. Tutkielman tuloksia voivat hyödyntää niin liikunnanopettajat kuin monet muutkin nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset.
...
