Savio Tea (2016). Syömishäiriöitä sairastaneiden opiskelijoiden kokemuksia koululii-kunnasta ja kouluyhteisöstä. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikunta-pedagogiikan pro gradu -tutkielma, 54 sivua, 1 liite.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syömishäiriöitä sairastaneiden oppilaiden ko-kemuksia koululiikunnan vaikutuksista syömishäiriön puhkeamisessa ja tunnistamisessa sekä kouluyhteisön tuesta tai sen puutteesta sairastuneelle. Lisäksi tutkimuksessa tarkas-teltiin syömishäiriötä sairastaneiden toiveita ja näkökulmia tilanteen tunnistamiseksi, sekä sitä miten he kokivat liikuntatuntien rajoittamisen syömishäiriöisen oppilaan koh-dalla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenologis-hermeneuttista tutkimusmetodia. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla ja haastatteluun valikoitui harkinnanvaraisesti neljä 20-26-vuotiasta yliopistossa opiskelevaa naista. Kolme heistä oli sairastanut laihuushäiriön ja yks
i ahmimishäiriön. Aineiston analysointiin käytettiin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiä.
Syömishäiriöiden puhkeamiseen ei ole yksiselitteistä syytä, mutta siihen hyvin usein liittyy vääristynyt kehonkuva, huono itsetunto sekä murrosiän mukana tuomat fyysiset ja sosiaaliset muutokset. Ympäristön tiedostamattomasti siirtyvät odotukset heijastuvat nuoreen ulkonäköön kohdistuvina kommentteina, joiden seuraukset voivat johtaa syö-mishäiriön puhkeamiseen. Liikunnanopetuksella ja liikunnanopettajalla ei tämän tutki-muksen mukaan ollut osallisuutta syömishäiriöiden puhkeamisessa, mutta ei myöskään tilanteen tunnistamisessa. Liikunnanopettajan puuttuminen olisi kuitenkin koettu vaikut-tavana asiana sairauden kulussa, sillä usein liikunnanopettaja nähdään esikuvana liikun-nallisesti suuntautuneiden syömishäiriöisten oppilaiden silmissä. Kouluyhteisön tuki koettiin toivottavana jokaisen sairastuneen kohdalla, sillä syömishäiriön huomiotta jät-täminen pidentää paranemisennustetta. Liikunnanopetukselta toivottiin tiedon lisäämistä syömishäiriöistä, sekä ulkonäköön kohdistuviin ihanteisiin puuttumista. Syömishäiriöisen oppilaan kohtaaminen edellyttää kasvattajalta tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sekä mahdollisuuksia tarjota keinoja stressin ja vaikeiden tilanteiden käsittelyä varten. Lii-kunta koetaan useimmiten mielenterveyteen positiivisesti vaikuttavana asiana ja liikun-tatuntien rajoittaminen syömishäiriöisen oppilaan kohdalla koettiin enimmäkseen nega-tiivisesti. Myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen sekä oppilaan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen puuttumista pidettiin liikuntatuntien rajoittamisessa huolestuttavana.
Tiedon lisääminen syömishäiriöistä, sekä sairastuneen nuoren ajatusmaailmasta on tär-keää. Kasvatustyössä tunne- ja vuorovaikutustaitojen korostaminen on erittäin tärkeää, sillä näiden taitojen oppiminen lisää vaikeisiin tilanteisiin puuttumista opettajilla. Ulko-näkökeskeisestä ajattelusta ja median luomista kauneusihanteista pois pyrkiminen on tärkeää paitsi tiedostamattomasti siirtyvien odotusten, myös liikunnan ilon puolustami-sen vuoksi.
...
Savio Tea (2016). Experiences of physical education and school community by student’s who have had eating disorder. The Department of Sport and Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 54 pp., 1 appendice.
The objective of the study was to examine student’s experiences with eating disorder and the effect that physical education carries in onset and noticing the eating disorder. The study also examines the support that school environment gives to students with eat-ing disorder and how would they want them to react. Also how did they feel about re-stricting physical education from students with eating disorder. The study is qualitative and its scientific background is phenomenological-hermeneutic. The data was gathered us-ing theme interviews. There were four female interviewees age 20 to 26, three of who has suffered from anorexia and one who had suffered from bulimia. The data was analyzed using means of content analysis.
There is no particular reason why eating disor
ders develop, but it is often associated with twisted body image, low self confidence and the physical and social changes that occures in puberty. The environmental expectations has often unconscious reflection to youth in comments directed to appearance, which might develop an eating disorder. This study shows that physical education and physical education teacher had nothing to do with student’s onset or noticing their eating disorder. The student’s experienced that it would have made a difference, if the physical education teacher did intervene to their eating disorder, because physical education teacher is often seen as a role model to physically active student with eating disorder. For all the examinees the support of school environment was advisable, as the not noticing the situation prolongs the recovery. It was also advisable to increase the knowledge on eating disorders in schools and get involved with those expectations towards appearances. To face a student with eating disorder, requires social and emotional interaction skills and abilities to teach different ways how to deal with stress and difficult situations. Physical activity has usually a positive impact on mental health, and restraining physical education classes from student with eating disorder was seen mostly negatively. Also the examinees were worried about the lack of interaction between teacher and student and the lack of social cohesion, when restraining physical education.
Increasing the knowledge of eating disorders is very important and emphasize the im-portance of emotional and social interactions skill. Accentuate the meaning of appearance is something that need to be avoid, because of its reflections to youth, but also to highlight the joy of physical activity.
...
