Miten opettajat tukevat vuorovaikutuksessa sanallisesti ja sanattomasti lasten emotionaalisen kompetenssin rakentumista Paula ja tunnepeikot-tuokioilla?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia emotionaalisen kompetenssin rakentumisen tukemisen keinoja opettajien vuorovaikutuksessa näkyi heidän ohjaamillaan Papilio-ohjelman Paula ja tunnepeikot-tuokioilla. Papilio-ohjelma toimii tässä tutkimuksessa vuorovaikutuksen kontekstina ja sen tehosta lasten sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa on saavutettu positiivisia tuloksia erityisesti Saksassa. Tutkimuksen aineistona olivat yhden länsisuomalaisen päiväkotiryhmän videoidut Paula ja tunnepeikot-tuokiot, joilla tutustuttiin ryhmän opettajien johdolla perustunteita edustaviin peikkoihin Hymyyn, Säikkyyn, Nyyhkyyn ja Äksyyn. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni mukaan opettajien vuorovaikutuksessa näkyi sanallisia ja sanattomia tuen muotoja. Sanallisessa vuorovaikutuksessa opettajat tukivat lasten emotionaalista kompetenssia erityisesti kysymysten, toiston ja sanallistamisen avulla. Lisäksi he ohjasivat lapsia konkreettisesti harjoittelemaan tunteiden ilmaisua ja puhuivat myös omista tunnekokemuksistaan. Sanallisen tuen rinnalla kulki sanaton tuki, joka näkyi tässä tutkimuksessa esimerkiksi tiettyjen sanojen painotuksina, eleinä ja eläytymisenä tunteisiin. Johtopäätöksenä tässä tutkimuksessa on, että opettajien on hyvä huomioida sanojen rinnalla sanattoman viestinnän merkitys, jotta voidaan tukea lasten emotionaalisen kompetenssin rakentumista monipuolisesti. Sanaton tuki tuo sanalliseen tukeen lisää merkitystä ja auttaa erilaisia oppijoita.