Ristiriitatilanteet vertaissuhteissa ja niihin liitetyt tunteet 4-6 -vuotiaiden lasten kertomissa tarinoissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 4–6-vuotiaiden lasten vertaissuhteissa tapahtuvia ristiriitatilanteita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vertaissuhteissa tapahtuvia ristiriitatilanteita 4–6-vuotiaat lapset kuvaavat kertomissaan tarinoissa sekä sitä, millaisia omia ja vertaistensa tunteita he kertovat liittyvän heidän kuvaamiinsa ristiriitatilanteisiin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, millaisena aikuisen rooli näyttäytyi lasten kertomissa tarinoissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui lasten vertaissuhteita, niihin liittyviä ristiriitatilanteita ja lasten tunteiden kehitystä tarkastelevista tutkimuksista. Metodinen viitekehys sisälsi tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisten narratiivisen tutkimuksen piirteiden sekä konstruktivistisen lähestymistavan näkökulmien avaamista. Tutkimuksen aineisto kerättiin Tarinataikurituokiot -menetelmällä ja se koostui 18 tarinasta, joissa lapset kertoivat yhteensä 26 ristirii-tatilanteesta. Aineisto analysoitiin Labovin täydellisen kertomuksen rakenteen ja narratiivien analyysin avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ristiriitatilanteet kerrottiin luonnollisena osana lasten vertaissuhteita. Ulossulkemistilanteet olivat tässä tutkimuksessa ristiriitatilanne, josta lapset kertoivat eniten. Muut lasten kuvaamat ristiriitatilanteet liittyivät sääntöjen noudattamiseen, erimielisyyteen tavarasta tai leikistä, mielen pahoittamiseen leikissä sekä lasten väliseen eriarvoisuuteen. Lapset kuvasivat tunteita tarinoissaan, mutta tunteiden syvempi tarkastelu jäi puuttumaan. Tunteiden vaihtelu näyttäytyi tarinoissa arkisena, toistuvana ja nopeasti tapahtuvana. Aikuisen lapset kuvasivat ristiriitatilanteiden ulkopuolisena hahmona, joka käytti auktoriteettiaan tilanteen ratkaisemiseksi.