Pala Ukrainasta – väkisin, mutta suostutellen

Abstract

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 2014 Krimin valtauksen läpivientiä painopisteenään Venäjän hallinnon tuottaman oikeutuksen tarkastelu. Päättäjien julkilausumista ja valtionmedian representaatiosta koostuvaa venäjänkielistä aineistoa analysoidaan tapahtumaketjuun suhteuttaen diskursiivis-retorisen geopolitiikan luennalla, mikä valottaa oikeutuskampanjan reaktiivista toteutusmuotoa ja kohdeyleisöihin vedonneen suostuttelun perustaa. Kreml sai johdettua Ukrainan sisäisestä konfliktista ensin juridisuuteen ja turvallisuuteen vetoavat interventiodiskurssit, joilla vakuutteli kotiyleisöä ja krimiläisiä maanmiehiä puolelleen osin jo ennen Krimin miehitystä, ja täydensi oikeutussisältöä niemimaan liittämisen lähestyessä Krimin ja Venäjän historiallisen ykseyden sekä Venäjää alistavan tekopyhän lännen diskurssein. Analyysi tuo esille diskurssit koostavien retoristen elementtien yksityiskohtia ja niiden kumulaatiota, millä Venäjän hallinto muodosti Krimin anastusta puoltavan geopoliittisen mielikuvan. Kuvitelmalla oli ilmeinen painoarvo kohdeyleisösidonnaisen kannatuksen varmistamisessa käytännön toimille.

This article analyses the Russian Government’s justifying operation of the annexation of Crimea in 2014. By analysing chronologically Russian policymakers’ speech acts and governmental media representations in relation to key events and agents’ actions through a discursive-rhetorical geopolitical reading, the paper sheds light on the campaign’s reactive implementation and the basis of its persuasive power. The Kremlin managed to derive from the Ukrainian internal conflict firstly juridical and security-invoking intervention discourses, campaigning with them for the home audience and Crimean compatriots before the military occupation. During the formal annexation, the Kremlin added discourses such as Crimean and Russian historical unity and the hypocritical West that is subjugating Russia. The analysis highlights the cumulation of rhetorical elements in which the Russian regime formed a geopolitical image favouring the Crimean land grab. The image had an obvious weight in ensuring targeted audiences’ support for practical action.