Leikin viemää : Fink, Winnicott ja leikin kokemuksellinen paikka

Abstract

Minne leikki vie meidät? Fenomenologi Eugen Finkin (1905–1975) teoria leikistä nojaa käsitteelliseen erotteluun subjektiivisen kuvittelun ja ulkoisen havainnon välillä, ja hän jäsentää leikin maailman näiden alueiden yhdistelmänä. Psykoanalyytikko Donald Winnicott (1896–1971) puolestaan hahmottelee leikin kokemuksellisena alueena, joka edeltää tällaisen erottelun jäsentymistä. Teorioiden keskinäinen suhde on mielenkiintoinen: Finkin näkökulmasta Winnicott ohittaa keskeisen fenomenologisen erottelun, kun taas Winnicottin kannalta Finkin teoria on adultomorfinen eli nojaa kategorioihin, jotka vakiintuvat lapsen kehityksessä vasta myöhemmin. Artikkeli tutkii näitä kahta teoriaa, arvioi niiden yhteensopivuutta ja avaa näin uusia näkymiä filosofian ja psykoanalyysin väliseen suhteeseen.