Vanhempien fyysisen aktiivisuuden, paikallaanolon ja sosioekonomisten tekijöiden yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon

Abstract

Vanhemmat toimivat merkittävänä esimerkkinä lasten terveellisten ja aktiivisten elämäntapojen syntymisessä. Koska lasten ylipaino on yleistynyt maailmanlaajuisesti ja vähäisellä fyysisellä aktiivisuudella on runsaasti haittavaikutuksia lasten terveydelle, on tärkeää tunnistaa tekijöitä, jotka edistävät lasten aktiivista elämäntapaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko vanhempien fyysinen aktiivisuus, ja toisaalta paikallaanolo, yhteydessä alakouluikäisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Lisäksi tutkittiin, muovaavatko vanhemman sukupuoli, ikä, painoindeksi sekä koulutus ja arvio perheen taloudellisesta tilanteesta yllä mainittuja yhteyksiä. Tutkimuksen aineisto oli osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fiilis-hankkeen Tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimusta. Tutkimukseen osallistui Satakunnan alueella 360 perhettä, joissa vähintään toisella vanhemmalla todettiin tutkimuksen lähtötilanteessa kohonnut tyypin 2 diabeteksen riski. Tutkittavien aikuisten ja heidän ykkös-, kakkos-, ja kolmosluokkaisten lastensa fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysanturin avulla. Tietoja vanhempien tausta- ja terveysmuuttujista kerättiin kyselylomakkeilla ja terveystarkastuksella. Lopullinen tutkimusotos sisälsi kiihtyvyysanturidataa 317 aikuiselta ja 283 lapselta. Aineiston pääasiallisina analysointimenetelminä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä ja lineaarista regressioanalyysiä. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat liikkuivat päivän aikana kohtuullisen kuormittavasti ja kovatehoisesti keskimäärin 48 minuuttia. Askeleita heille kertyi päivässä keskimäärin 5359. Vastaavat tulokset lapsilla olivat 1 tuntia 54 minuuttia ja 12 995 askelta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien fyysinen aktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen (β=0,235, p<0,001). Myös vanhempien paikallaanolo oli positiivisesti yhteydessä lasten paikallaanoloon (β=0,229, p<0,001). Vanhempien painoindeksi, koulutus ja arvio perheen taloudellisesta tilanteesta eivät vaikuttaneet merkittävästi havaittuihin yhteyksiin. Tässä tutkimuksessa vahvempi yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen havaittiin äitien ja lasten välillä. Paikallaanolon suhteen äidin ja isän roolit havaittiin yhtä merkittäviksi. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempia tutkimustuloksia siitä, että vanhemmat ovat tärkeä tekijä lasten aktiivisen elämäntavan vahvistajana, vaikkakin vanhempien ja lasten fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon muuttujien väliset yhteydet olivat tässä tutkimuksessa kohtalaisen heikkoja. Tutkimus antoi myös uutta tutkimustietoa uniikista kohderyhmästä painottaen, että vanhempien oma esimerkki on merkittävää myös sellaisissa perheissä, joissa perheen toinen tai molemmat vanhemmat ovat suurentuneessa riskissä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteydet olivat samankaltaisia vanhempien sosioekonomisesta asemasta riippumatta.