Lapsen kokema väkivalta : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Sosiaalityössä väkivallan uhreja ja tekijöitä voi kohdata millä tahansa sektorilla ja tällöin on merkityksellistä ymmärtää, millaisesta ilmiöstä on kyse. Työssäni lastensuojelun sosiaalityössä väkivalta on keskeinen ilmiö. Olen mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Barnahus- hankkeen osahankkeessa. Hankkeen tarkoitus on tehostaa lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus oli tutkia lapsen kokemaa väkivaltaa. Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman keskeisinä käsitteinä ja teoreettisena viitekehyksenä ovat lapsuus, vanhemmuus, lapsen oikeuksien sekä väkivallan käsitteet. Tutkimuskysymykseni olivat: ”millaista väkivaltaa lapset tutkimusten mukaan kokevat?” ja ”mitkä tekijät altistavat lasta väkivallalle?”. Aineisto koostuu yhteensä viidestä kotimaisesta ja kansainvälisestä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitelleistä artikkeleista. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tässä kirjallisuuteen perustuvassa kandidaatin tutkielmassa tarkastelen väkivaltaa lapsen näkökulmasta. Kandidaatintutkielman tulosten perusteella voitiin todeta, että lapset kokevat fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Tutkimustulosten mukaan fyysinen väkivalta on lapsen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen ja lapsen satuttaminen. Aineiston analyysin mukaan se on käytännön tekoja, kuten tukistamista, lyömistä, perushoidon laiminlyöntiä ja seksuaaliväkivaltaa. Fyysinen väkivalta voi alkaa jollain pieneltä tuntuvalla teolla ja tilanteen edetessä se voi raaistua. Tutkimustulosten mukaan henkinen väkivalta tarkoittaa lapsen alistamista. Aineiston analyysi osoitti sen näyttäytyvän nimittelynä ja haukkumisena, uhkailuna, riitelynä ja nöyryyttämisenä. Lasta väkivallalle altistavat tekijät jakaantuivat kolmeen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli väkivallan kokijaan liittyvät asiat, jolla tässä tarkoitettiin lapsen pitkäaikaissairautta ja hänen käytöstään. Toinen luokka oli väkivallan tekijään liittyvät asiat, joita olivat vanhemman psyykkinen vointi, väsymys ja stressi, päihderiippuvuus, sosioekonominen asema sekä ylisukupolvisuus. Kolmas luokka oli arjen rutiinien sujumattomuus, johon kuuluivat ongelmat perheenjäsenien välisissä vuorovaikutussuhteissa sekä vanhempien tekemät arjen ratkaisut. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsen kokema väkivalta on moniulotteista ja osin vaikeasti tunnistettavaa. Vanhemman tekemä fyysinen väkivalta vaihtelee vakavuudeltaan ja se aiheuttaa lapsille paljon erilaista kärsimystä. Nämä lapsen kehossa näkyvät jäljet vaihtelevat naarmuista murtumiin. Lapsen kokeman väkivallan ehkäisytyössä tärkeintä on antaa vanhemmalle tukea ja vahvistusta hänen vanhemmuutensa taitoihin. Tämän kandidaatintutkielman perusteella on mahdollista lisätä laaja-alaista ymmärrystä lasten kokemasta väkivaltailmiöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kandidaatintutkielman tuottama tieto voi hyödyttää sosiaalityön asiakastyötä tekeviä lisäämällä tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Tiedon avulla pystytään tunnistamaan väkivaltaa entistä enemmän ja kiinnittämään huomiota lapseen sekä hänen hyvinvointiinsa huomioiden samalla perheen kokonaistilanne.