Passiivinen venyttely viivästyneen lihasarkuuden eli DOMS:in lieventäjänä

Abstract

DOMS eli viivästynyt lihasarkuus on lähes jokaiselle tuttu harjoittelun jälkeinen oire. DOMS ilmenee tyypillisesti silloin, kun liikuntaa on harrastettu pidemmän tauon jälkeen tai aiempaa kovemmalla intensiteetillä. Yleisimmät oireet ovat lihasten kivun ja kankeuden tunne, joita voidaan arvioida raportoimalla koettua lihasarkuutta. DOMS-oireisiin on pyritty vaikuttamaan monin eri keinoin, joista yksi yleisimmistä on passiivinen venyttely. Passiivisen venyttelyn hyödyllisyys viivästyneen lihasarkuuden lieventäjänä on kuitenkin epäselvä. Vaikka aihepiirin tutkimus on lisääntynyt, tulokset eivät ole tuottaneet selkeää vastausta passiivisen venyttelyn vaikutuksista. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella olemassa olevaa tutkimustietoa aiheesta, muodostaen sen avulla selkeämpi näkemys siitä, voidaanko harjoittelun jälkeisellä passiivisella venyttelyllä lieventää viivästynyttä lihasarkuutta.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin käyttäen Medline Ovid- ja SportDiscus-tietokantoja. Haku suoritettiin 18.10.2021 saaden 127 hakutulosta. Hakutuloksista viisi valikoitui mukaan lopulliseen katsaukseen. Mukaan otettujen tutkimusten tuli täyttää asetetut sisäänottokriteerit. Kriteereinä olivat passiivisen venyttelyintervention suo-rittaminen harjoittelun jälkeen, koetun lihasarkuuden mittaaminen sopivalla itseraportointi-menetelmällä sekä pelkän harjoittelun suorittaneen kontrolliryhmän sisällyttäminen tutkimukseen. Lisäksi tutkimuksista tuli olla saatavissa koko teksti.

Yhdessäkään tässä kirjallisuuskatsauksessa mukana olleessa tutkimuksessa passiivisen venyttelyn ei nähty vaikuttaneen viivästyneeseen lihasarkuuteen tilastollisesti eikä kliinisesti merkitsevästi. Kahdessa tutkimuksessa oli havaittavissa viitteitä venyttelyn marginaalisista hyödyistä, mutta muissa tutkimuksissa eroja venyttely- ja kontrolliryhmien välille ei syntynyt. Tulosten valossa passiivinen venyttely näyttäytyy pääasiassa tehottomana keinona viivästyneen lihasarkuuden vähentämiseksi.

Saatavilla olevien tutkimusten luotettavuudessa ilmeni joitain puutteita, ja niissä käytetyt venyttelyprotokollat erosivat merkittävästi toisistaan. Koska venyttelyn positiivisen vaikutuksen mahdollisuutta ei kuitenkaan voida poissulkea, kaivataan aiheesta yhä jatkotutkimusta. Yksi tekijä, jonka vaikutusta tuloksiin tulisi tarkastella, on venyttelyn suorittaminen erilaisilla intensiteeteillä. Tiedetään, että liian suuri intensiteetti venytellessä voi aiheuttaa vaurioita lihakseen. Tämän saattaakin kumota venyttelyn mahdolliset positiivisen vaikutukset viivästyneeseen lihasarkuuteen. Lisäksi venyttelyn toistomäärät ja venytysten kesto voivat olla yhteydessä lopputulokseen.