© 2021 Matleena Käppi, Silja Tuunanen, Annukka Näyhä, Janne Kotiaho

Ympäristö- ja ilmastokriisien ratkaiseminen vaatii muutoksia kaikkialla yhteiskunnassa, erityisesti tuotannossa, kulutuksessa ja infrastruktuurissa. Tarvittavan kestävyysmurroksen esteinä toimii mm. institutionaalisia, rakenteellisia ja yksilöiden psykologiaan liittyviä tekijöitä. Kestävyysmurroksen edellytys on, että yhteiskunnan eri tasoilla tulisi tapahtua samansuuntaista, synergistä muutosta. Tähän nojaa esimerkiksi transitiotutkimuksen monitasotarkastelu. Kestävyysmurroksen käytännön toteutumisen kannalta oleellinen kysymys on, mille tahoille asetetaan vastuuta ekologisten kriisien ratkaisemisesta. Ympäristöongelmiin liittyvää vastuunsiirtoa itseltä muille havaitaan eri yhteiskunnan tasoilla, mm. perusteluna yksilöiden valinnoille ja riittämättömälle ympäristöpolitiikalle. Vastuunsiirtoa on selitetty psykologiassa esimerkiksi kognitiivisella dissonanssilla eli tiedon ja toiminnan välisellä ristiriidalla sekä heikolla pystyvyyden tunteella. Tähän kontekstiin peilaten esittelemme uuden käsitteen, “En minä, mutta muut”-ilmiön, havainnollistamaan ympäristövastuun pakoilua kestävyysmurroksen hidasteena. “En minä, mutta muut”-ilmiö eli EMMI-ilmiö kuvaa ajattelu- ja argumentointitapaa, jossa ympäristöongelmiin liittyvä vastuu siirretään itseltä tai omalta ryhmältä muille. Ilmiön kontekstualisoinnin tueksi esittelemme ilmiötä koskevan kyselytutkimuksen, jonka kohderyhmänä oli suomalaisten yritysten johtoportaan edustajat. Havaitsimme positiivisen korrelaation ympäristöongelmiin liittyvän vastuun ja merkittävyyden kokemusten välillä ja saimme viitteitä siitä, että suurta vastuuta ja merkittävyyttä kokevat yrittäjät saattavat harjoittaa ekologisesti kestävämpää liiketoimintaa kuin vastuunsiirtoa ja alhaista merkittävyyttä (EMMI-ilmiötä) kokevat yrittäjät. EMMI-ilmiötä voidaan pitää mahdollisena esteenä ympäristömyönteiselle toiminnalle. Ilmiöllä voi olla yksilö- ja yritystason lisäksi laajempaa poliittista merkitystä esimerkiksi kansainvälisissä ilmastosopimusneuvotteluissa ja kansallisessa päästövähennysten toimeenpanossa, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan. ... Redirection of environmental responsibility from oneself to others is used as an argumentation in discussions concerning both personal lifestyle and environmental politics. In psychology, redirection of responsibility is explained with defence mechanisms that arise from cognitive dissonance and a weak sense of personal efficacy to bring about change. In this study we shed light to a specific delay mechanism in sustainability transition: redirection of environmental responsibility from oneself or one’s in-group to others. We call this kind of an argument or mindset “Not me, but others” effect or “NOMBO”. We use the multi-level perspective framework (MLP) to reflect NOMBO thinking on a societal level. In addition, we present the results of a survey which targeted Finnish corporate executives. The study revealed a positive correlation between self-reported efficacy and responsibility. It also indicated that in the businesses whose executives expressed NOMBO mindset, less ecologically sustainable business models were present compared to businesses whose executives expressed high (efficacy and) responsibility. Thus, NOMBO mindset can be seen as a possible barrier to sustainability transition. NOMBO arguments may also have broader political relevance in the context of environmental politics, such as international climate negotiations and national implementation of emission reduction policies. ...

monitasotarkastelu vastuunsiirto ympäristövastuu ekologinen kestävyys