Ryhmäimprovisaatio toimijuuden tukena lapsikuorossa

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on testata soittimilla tapahtuvan ryhmäimprovisaatiomenetelmän toimivuutta vuorovaikutuksen aktivoimisessa lapsikuorossa. Tutkimuksessa seurataan musiikillisten aloitteiden ja yhteisen soiton synkronisaation muutosta kahden ryhmäimprovisaatiokerran välillä.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa käytettiin myös määrällistä tutkimusotetta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällön analyysin menetelmää. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin mukaisesti. Tutkimuskohteena on seurakunnan lapsikuorosta 3 tutkimukseen valikoitunutta las-ta. Aineistona on videoidut improvisaatiotuokiot ensimmäisestä ja viimeisestä ryhmäimprovisaatiokerrasta.

Tutkimustulokset osoittivat, että musiikillisten aloitteiden määrä lisääntyi lapsella, joka oli aikaisemmin kuorossa passiivinen laulaja ja taas väheni aktiivisesti kuorossa laulavalla kahdella lapsella. Soiton synkronisaatio lisääntyi kaikilla lapsilla. Aloitteiden määrällä ei nähty olevan yhteyttä synkronisaation pituuteen.

Tuloksien ja videolta tehtyjen havaintojen perusteella ryhmäimprovisaatio toimii lapsikuorossa aktiivisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Soiton synkronisaation lisääntymistä tukee vuorovaikutuksellisen musiikillisuuden teoria, jonka mukaan ihmisellä on luontainen taipumus hakeutua toisen ihmisen kanssa samaan rytmiin, joka taas johtaa musiikilliseen synkronisaatioon.