”Mä kuvittelin, et ne äänet halaa toisiaan” : tapaustutkimus musiikkiterapeuttisesta äänityöskentelystä osana laulutuntia

Abstract

Tämä on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan masentuneen, ahdistuneen ja estyneen henkilön kokemusta laulutunneista, joihin on yhdistetty musiikkiterapeuttista äänityöskentelyä. Tutkimukseen osallistui 39-vuotias mies, jolla oli diagnosoitu masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö sekä estynyt persoonallisuushäiriö. Tutkimusaineisto kerättiin kymmenellä laulutunnilla kesällä 2021. Tapaamiset äänitettiin, tutkimushenkilö kirjoitti reflektiopäiväkirjaa ja lopuksi häntä haastateltiin avoimella haastattelulla. Tutkimuksen menetelmä oli tulkinnallinen fenomenologinen analyysi eli IPA (Interpretative Phenomenological Analysis). Tutkimuksen tuloksina löytyi viisi pääteemaa, jotka kuvasivat tutkimushenkilön kokemuksia laulutunneista, joihin on yhdistetty musiikkiterapeuttista äänityöskentelyä. Teemat ovat lempeä kriitikko, joka kuvastaa itsensä ja äänensä hyväksymistä, itsemyötätuntoista suhtautumista. Toinen teema on vapautunut ja spontaani, joka kuvasi kokemusta äänentuoton vapautumisesta, spontaanista äänenkäytöstä, rentoutumisesta sekä tunteiden kehollisesta ja äänellisestä purkamisesta. Kolmas teema jännittäminen jarruttaa, kuvasi itsekriittisyyttä, suorituspaineita, epävarmuutta ja jännittämistä. Neljäs teema äänten halaus ilmaisi kokemusta yhteyden löytämisestä sekä seksuaalisuudesta ja viides teema uppoutuminen kuvasi flowkokemusta, ajan ja paikan häviämistä. Tutkimus paljasti eroja ääni-improvisaation ja laulamisen välillä: ääni-improvisaatio mahdollisti yhteyden tutkittavan sisäiseen maailmaan, rentoutti ja vapautti. Laulamisen kohdalla heräsi myös hankalia tunteita kuten epävarmuutta ja itsekritiikkiä. Kattoteemaksi kaikille näille kokemuksille muodostui minän muutosprosessi.