Lapsen kokeman minäpystyvyyden ja tehtävätilannekäyttäytymisen yhteys sekä matematiikan taitojen kehittyminen alkuopetusikäisillä

Abstract

Minäpystyvyyden uskotaan olevan keskeisessä osassa tarkasteltaessa lasten oppimismotivaatiota, käyttäytymistä oppimistilanteissa sekä taitojen kehittymistä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lapsen kokeman minäpystyvyyden yhteyttä käyttäytymiseen tehtävätilanteessa ja taitojen kehittymiseen matematiikassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen yhteyttä minäpystyvyyden ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. Aineisto on peräisin Jyväskylän yliopiston FLARE-hankkeesta (2016–2018), johon osallistui noin 200 1.–3. luokkalaista oppilasta. Tässä tutkimuksessa käytettiin vain 1. ja 2. luokan keväällä kerättyä aineistoa. Aineistoa kerättiin tietokoneavusteisella kyselyllä, haastatteluilla ja taitotesteillä. Analyysi suoritettiin korrelaatiokertoimien sekä hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Tulosten perusteella 1. luokan minäpystyvyys on yhteydessä sekä 1. että 2. luokan tehtävään suuntautuneeseen, mutta vain 1. luokan tehtävää välttävään käyttäytymiseen. Sukupuoli ei näyttänyt olevan yhteydessä minäpystyvyyden ja tehtävää välttävän käyttäytymisen yhteyteen. Sen sijaan sukupuoli oli yhteydessä minäpystyvyyden ja tehtävään suuntautuneen käyttäytymisen yhteyteen näkyen molemmilla positiivisesti, mutta pojilla voimakkaammin. 1. luokan tehtävää välttävä käyttäytyminen on yhteydessä lapsen 1. luokalla kokeman minäpystyvyyden ja 2. luokan taitojen väliseen yhteyteen, kun minäpystyvyys on korkea. Minäpystyvyyden ollessa matala yhteyttä ei ole. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että hyvä minäpystyvyys aikaansaa tehtävään suuntautunutta ja huono minäpystyvyys lisää tehtävää välttävää käyttäytymistä. Hyvä minäpystyvyys vähentää tehtävää välttävää käyttäytymistä ja parantaa taitojen kehittymistä, joten siihen on syytä kiinnittää huomiota.