Selkäydinvammaisten henkilöiden toimintakyvyn itsearviointi Suomessa

Abstract

Selkäydinvamma vaikuttaa laajasti arjessa toimimiseen sekä muihin elämän eri osa-alueisiin. Selkäydinvammaisten henkilöiden toimintakykyä ei ole tutkittu Suomessa laajasti. Selkäydinvammaisille kohdennettujen toimintakykymittareiden valikoima on suppea ja niiden pätevyys vaihtelee. Selkäydinvammaisen henkilön toimintakyvyn itsearviointimittari (The Spinal Cord Independence Measure- Self Report: SCIM-SR) on kehitetty tarkastelemaan juuri selkäydinvammaisten henkilöiden toimintakykyä selkäydinvammaan liittyvissä asioissa. Mittari painottuu fyysisen toimintakyvyn ulottuvuuksiin. SCIM-SR-mittari pisteyttää toimintakykyä siten, että 100 pistettä on maksimi ja samalla paras toimintakyky. Kolmen alaluokan pisteytykset jakautuvat seuraavasti: itsestä huolehtiminen 0–20, hengitys ja sulkijalihaksen toiminta 0–40 ja liikkuminen 0–40. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvailla Suomessa asuvien selkäydinvammaisten henkilöiden toimintakykyä sekä tutkia, miten ikä ja sukupuoli sekä selkäydinvammaa kuvailevat tekijät vamman vaikeusaste, etiologia tai vammautumisesta kulunut aika vaikuttavat SCIM-SR tuloksiin. Tutkimus on osa selkäydinvammaisten henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä sekä haasteita esteettömyydessä tarkastelevaa the Finnish Spinal Cord Injury Study (FinSCI) tutkimusta. Tutkimukseen osallistuneiden tiedot kerättiin selkäydinvammaisten henkilöiden hoitoon keskittyneiden kolmen yliopistollisen sairaalan rekisterien kautta. Sisäänottokriteereinä tutkimukseen olivat vähintään 16 vuoden ikä, ei traumaattinen tai traumaattinen selkäydinvamma ja vamman vaikeusaste luokitus The American Spinal Injury Association Impairment Scale, AIS A, B, C tai D. Kyselyn vastausprosentti oli 50 % (n=884). Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin parametrisillä testeillä. SCIM-SR:n (persentiili 25; 75) koko-naispistemäärän mediaani oli 76.0 (58.8; 89.0). Alaluokkien mediaanit olivat seuraavat: itsestä huolehtiminen 18.0 (13.0; 20:0), hengitys ja sulkijalihaksen toiminta 33.0 (25.0; 39.0) ja liikkuminen 29.0 (16.0; 36.8). SCIM-SR:n korkeimmat pisteet ja samalla paras toimintakyky oli ryhmällä AIS D. Ikä, traumaattinen selkäydinvamma sekä vammautumisesta kulunut aika oli-vat yhteydessä heikompiin SCIM-SR pisteisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mitä korkeampi oli vammataso ryhmissä AIS A, B ja C, sitä matalampi oli toimintakyky. Tulevaisuudessa on tärkeää määritellä SCIM-SR mittarille kansainväliset viitearvot seurantatutkimuksen avulla.