”Tuli yksi pieni virus, joka mullisti kaiken” : suomalaisten maakuntalehtien toimittajien ja esihenkilöiden kokemuksia hajautetusta työskentelystä koronapandemian aikana

Abstract

Koronapandemia mullisti muun yhteiskunnan tavoin media-alan työelämän, kun toimitukset ympäri maailman siirtyivät työskentelemään hajautetusti omista kodeistaan käsin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia suomalaisten maakuntalehtien työntekijöille syntyi hajautetusta työskentelystä koronapandemian aikana, millaisia ratkaisuja toimitukset haluaisivat työrutiineihinsa pandemian jälkeiselle ajalle ja miten he arvioivat etätöistä sopimisen jatkossa sujuvan. Aineistona toimi suomalaisissa maakuntalehdissä työskentelevien kolmen toimittajan ja kolmen keskiportaan esihenkilön teemahaastattelut.

Hajautetusti työskentelevillä toimituksilla oli paljon haasteita erityisesti kommunikaation ja yhteisöllisyyden kanssa, ja viestintätyökalujen käytössä olisi tehostettavaa muun muassa viestinnän avoimuuden osalta. Haastateltavien toimittajien työskentely kotona oli avokonttoria tehokkaampaa ja keskittyneempää, mutta luovuus kärsi juttuaiheiden ideointi- ja pallotteluseuran puutteesta. Keskiportaan johto koki, että sähköisen viestinnän rajoitteiden takia johtamiseen oli vaikea tuoda läsnäolon tunnetta, mutta he pystyivät silti luottamaan alaistensa tekevän asianmukaisesti töitä.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat sitä mieltä, että etätöihin siirtyminen tapahtui yllättävän sujuvasti. Haastateltavat odottivat pysyviä muutoksia vähintäänkin niin, että jatkossa etätyöstä voitaisiin sopia joustavammin. Käytänteissä työntekijöiden ja työnantajien välillä on paljon sovittavaa ja neuvoteltavaa. Vaikka etätyö olisi molemmille osapuolille mielekäs ratkaisu, tiettyjä toimituksessa työskentelyn osa-alueita on todella hankala korvata sähköisellä viestinnällä. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteisöllisyys, luovuus ja ideointi sekä hiljaisen tiedon siirtyminen toimittajalta toiselle.