Sosioemotionaalisen käyttäytymisen ja temperamentin yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon yli 50 vuoden seuranta-asetelmassa

Abstract

Fyysisellä aktiivisuudella on useita myönteisiä ja runsaalla paikallaanololla useita kielteisiä vaikutuksia terveydelle. Terveyden edistämiseksi tarvitaan tietoa fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon yhteydessä olevista yksilöllisistä tekijöistä. Aikaisempien tutkimusten mukaan temperamentti on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon etenkin varhaislapsuudessa, ja yhteydet ovat olleet erilaisia eri sukupuolilla. Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti kouluikäisillä ja sitä vanhemmilla ikäryhmillä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustavatko lapsuuden sosioemotionaalinen käyttäytyminen ja keskiaikuisiän temperamentti fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa myöhäisaikuisuudessa. Tutkielman aineisto oli osa Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimusta, jossa samoja tutkittavia on seurattu vuodesta 1968 lähtien. Sosioemotionaalista käyttäytymistä arvioitiin 8-vuotiaana opettaja-arvioinnilla, temperamenttia 42-vuotiaana itsearvioinnilla ja fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa 61-vuotiaana kiihtyvyysanturilla. Tutkimusaineisto koostui 133 hengen osaotoksesta, jolta oli saatavilla kiihtyvyysanturidata 61-vuotiaana. Aineisto analysoitiin riippumattomien otosten t-testillä, ristiintaulukoimalla, khiin neliö, Pearsonin korrelaatio sekä Fisherin z-testeillä. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä, jossa taustamuuttujia olivat mallista riippuen vanhemman tai tutkittavan oma ammattiasema sekä kiihtyvyysanturin pitoaika.

Temperamenttia kuvaavista ulottuvuuksista ulospäinsuuntautuneisuus ennusti myönteisesti ja negatiivinen affektiivisuus kielteisesti keski- ja kovatehoisen fyysisen aktiivisuuden vaihtelua naisilla (β = 0.26; β = -0.24). Itsensä ulospäinsuuntautuneemmiksi ja tunne-elämältään tasapainoisemmiksi arvioineet naiset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin itsensä vähemmän ulospäinsuuntautuneiksi ja tunne-elämältään epätasapainoisemmiksi arvioineet naiset. Sen sijaan lapsuuden sosioemotionaalisella käyttäytymisellä ei ollut yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon myöhäisaikuisuudessa. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä aikuisten fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon yhteydessä olevista yksilöllisistä tekijöistä. Väestötasolla temperamenttiarviointien avulla voidaan tunnistaa yksilöitä, joilla on suurempi riski kerryttää vähemmän keski- ja kovatehoista fyysistä aktiivisuutta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää yksilöidyssä terveysneuvonnassa sekä suunniteltaessa paremmin yksilöllisen temperamentin huomioivia terveyskäyttäytymisen muutosinterventioita.