Monisairastavuuden yhteys kotona asuvien ikäihmisten objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon
Abstract
Monisairastavuus on yleistä erityisesti vanhemmissa ikäluokissa, ja sen seuraukset yhteiskunnalle ja yksilön terveydelle ovat merkittäviä. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää iäkkäiden toimintakyvyn kannalta, ja se näyttää myös alentavan monisairastavuuden riskiä. Objektiivisesti mitattua tietoa monisairaiden iäkkäiden fyysisestä aktiivisuudesta ja paikallaanolosta on saatavilla vielä rajoitetusti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko monisairastavuus yhteydessä kotona asuvien ikäihmisten objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen, paikallaanoloon, liikkumisen suositusten saavuttamiseen kestävyysliikunnan osalta, tai fyysisen aktiivisuuden muutoksiin 12 kk liikuntaintervention aikana.
Tutkielmassa hyödynnettiin Jyväskylän yliopistossa toteutetun Promoting Safe Walking among Older People (PASSWORD) -interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=238) olivat 70−85 vuotiaita kotona asuvia jyväskyläläisiä. Tutkielman selittävä muuttuja oli monisairastavuus, joka määriteltiin ≥2 samanaikaiseksi pitkäaikaissairaudeksi yhteensä 18 sairauden/sairausryhmän listasta. Vastemuuttujina olivat UKK RM42 -kiihtyvyysmittarilla objektiivisesti mitattu päivittäinen kevyt fyysinen aktiivisuus, kohtalainen−raskas fyysinen aktiivisuus sekä paikallaanoloaika. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin vastemuuttujien alku-, 6 kk väli-, ja 12 kk loppumittausten dataa. Analyysimenetelminä olivat kaksisuuntainen varianssianalyysi, khiin neliö -testi sekä toistomittausten varianssianalyysi.
Tutkimusjoukosta monisairaita oli 71,0 %. Tuloksissa havaittiin, että monisairaille kertyi alkumittauksissa ei-monisairaita vähemmän kohtalaista–raskasta aktiivisuutta sukupuolesta, iästä, painoindeksistä tai fyysisestä suorituskyvystä riippumatta (p<0,05). Monisairastavuudella ei havaittu yhteyttä paikallaanoloajan tai kevyen aktiivisuuden vaihteluun, joita selitti vahvemmin sukupuoli. Naiset viettivät miehiä vähemmän aikaa paikallaan (p<0,001) ja heille kertyi enemmän kevyttä aktiivisuutta (p=0,003). Monisairaat miehet eivät onnistuneet saavuttamaan liikkumisen suosituksia yhtä usein ei-monisairaisiin nähden (p=0,008). Monisairastavuudella ei havaittu yhteyttä minkään vastemuuttujan muutoksiin 12kk liikuntaintervention aikana.
Tutkielman tulosten mukaan monisairaat kotona asuvat ikäihmiset liikkuvat ei-monisairaita vähemmän kohtalaisella−raskaalla intensiteetillä. Monisairastavuus ei kuitenkaan näytä olevan este reippaalle liikunnalle, sillä useimmat monisairaat tutkittavat saavuttivat liikkumisen suositukset, eikä monisairastavuudella havaittu yhteyttä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin liikuntaintervention aikana. Monisairaat onnistuivat lisäämään aktiivisuuttaan tutkimuksen välimittauksiin suhteessa saman verran kuin ei-monisairaat, mikä tukee fyysisen aktiivisuuden edistämistä ja asiantuntevan liikunnanohjauksen järjestämistä myös monisairaille ikäihmisille.
Main Author
Format
Theses
Master thesis
Published
2020
Subjects
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202006023643Use this for linking
Language
Finnish