Omaan toimintaan kohdistuva reflektio pariterapian asiakkaiden jälkihaastatteluissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pariterapian videoavusteisissa jälkihaastatteluissa esiintyvää asiakkaiden omaan toimintaan kohdistuvaa reflektiota. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuosina 2013–2015 osana Jyväskylän yliopiston Relationaalinen Mieli -tutkimushanketta. Aineisto koostui yhteensä 22 pariterapian asiakkaan 40 videoidusta ja myöhemmin litteroidusta jälkihaastattelusta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista oman toiminnan reflektiota pariterapiaan osallistuneiden asiakkaiden jälkihaastatteluissa annetuissa vastauksissa esiintyy sekä millä tavoin reflektiota sisältävät vastaukset jakaantuvat asiakkaiden välillä. Tarkoituksena oli löytää laadullisesti toisistaan eroavat sisältöluokat pariterapian asiakkaiden oman toiminnan reflektiolle. Lisäksi tarkastelimme asiakkaita reflektion määrän mukaisina ryhminä selvittääksemme, voidaanko saman verran reflektoineilta asiakkailta löytää yhteisiä tekijöitä. Tätä varten tarkastelimme asiakkaiden taustatekijöitä, itsearvioidun psyykkisen hyvinvoinnin tasoa sekä siinä terapiaprosessin aikana tapahtuneita muutoksia. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä aineistosta erotettiin viisi reflektion luokkaa, joihin asiakkaiden antamat reflektiolausumat voitiin jaotella. Luokat nimettiin reflektion kohteen mukaisesti puheen sisältö, puheen ilmaisutapa, tunneilmaisu, kehon liikkeet sekä oma rooli vuorovaikutustilanteessa -luokiksi. Lisäksi aineistosta erottui sellaista reflektiota, jossa tehtiin havaintoja puolisoiden yhteisestä toiminnasta, joita tarkasteltiin erillisenä havaintona, me-muotoisena reflektiona. Kaikki asiakkaat reflektoivat omaa toimintaansa vähintään kerran jälkihaastatteluiden aikana, mutta reflektion määrässä oli paljon yksilöllistä vaihtelua. Monella asiakkaalla omaan toimintaan kohdistuva reflektio väheni siten, että ensimmäisessä jälkihaastattelussa useimmat asiakkaat reflektoivat omaa toimintaansa useammin kuin toisessa jälkihaastattelussa. Keskenään saman verran reflektoineiden asiakkaiden väliltä ei löydetty yhteneväisyyksiä iän, sukupuolen tai koulutustason mukaan ja kaikissa ryhmissä tapahtui muutoksia itsearvioidussa hyvinvoinnissa sekä parempaan että huonompaan. Ne asiakkaat, jotka reflektoivat eniten, arvioivat psyykkisen hyvinvointinsa keskimäärin heikommaksi kuin muut asiakkaat sekä terapian alussa että lopussa. Tämä tutkimus pyrki lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia huomioita pariterapian asiakkaat tekevät omasta toiminnastaan katsoessaan omaa istuntoaan jälkihaastattelussa. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää pohdittaessa jälkihaastattelun soveltuvuutta pariterapian yhteydessä toteutettavana interventiona.

The aim of this study was to examine the observations which couples therapy clients produced in Stimulated recall interviews concerning their own behaviour in the viewed therapy session. The data was gathered in 2013-2015 as part of the Relational Mind project at the University of Jyväskylä. The total of 40 transcripted Stimulated recall interviews of 22 clients were analyzed to gain knowledge of the ways in which couples therapy clients reflect on their own behavior in the therapy session as well as what characteristics can be found in groups of similarly reflecting clients. In addition, we examined the clients' self-assessed well-being and how it had changed during the course of therapy and combined the changes with the amount of self-reflection of each client. Via content analysis, five subcategories of reflections concerning clients’ own behaviour were identified and named to describe the content of which the reflection was directed to. The categories were content of speech, way of speech, expression of emotion, bodily movements, and positioning in the interaction. Besides reflecting on one’s own behaviour, client’s often made observations concerning their actions together with their spouse and thus, an additional category, we-reflections, was created. Although all clients reflected on their behaviour for at least once in their interviews, the number of reflections produced varied considerably among the participants. For many, the amount of reflection also decreased so that the first interviews contained more reflections than the latter. To gain better knowledge of what kind of clients reflected on their behaviour in a similar manner, the participants were examined at group level. The groups were fairly similar in regard to clients’ age, gender and education level, and the self-assessed well-being had both increased and decreased within the groups. The clients that reflected the most their behaviour, reported lower levels of well-being on average both before the first and last therapy session. This study was conducted to gain better knowledge of the ways in which client’s reflect on their behaviour during a couple therapy session when seeing themselves on a video recording. The findings of this study can be used when considering for whom participating in a stimulated recall interview could be considered a beneficial intervention in couple therapy.