Pariterapiaprosessin merkittävät elementit ja niiden yhteys terapiasuhteeseen sekä asiakkaiden ja terapeuttien sympaattisen hermoston toimintaan

Abstract

Tämä Pro gradu -tutkimus on osa Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -projektia, jonka tavoitteena on tunnistaa ja tutkia vuorovaikutuksen merkityksellisiä hetkiä. Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yhtä pariterapiaprosessia yhdistämällä laadullista ja määrällistä tietoa.Tarkastelimme istuntoja prosessin eri vaiheissa Pariterapian Q-set -menetelmän (PTQS) avulla. Tarkastelimme myös osallistujien arvioimia Session Rating Scale -mittarin (SRS) yhteispisteitä ja terapiasuhteesta annettuja arvioita sekä niiden yhteyttä PTQS-tuloksiin. Huomioimme asiakkaiden istuntoja edeltäneen hyvinvoinnin vaikutuksen SRS-tuloksiin heiltä kerättyjen Outcome Rating Scale -mittarin (ORS) pisteiden avulla. Lisäksi tutkimme kuudennessa istunnossa mitattujen ihon sähkönjohtavuuksien avulla asiakkaiden ja terapeuttien sympaattisen hermoston toimintaa kolmessa istunnolle merkittävässä hetkessä. Hetket valitsimme PTQS-menetelmällä esiin nousseiden istunnon merkittävien elementtien avulla. Merkittäviä hetkiä tutkiessamme huomioimme myös istuntoa seuranneissa jälkihaastatteluissa annetut osallistujien kommentit heidän istunnon aikaisista ajatuksista ja tunteista.

Tutkimuksemme mukaan PTQS on hyvä menetelmä pariterapiaprosessin tutkimiseen. Sen avulla istuntojen merkittävien elementtien tunnistaminen oli varsin helppoa. Istunnoille ei-tunnusomaisten elementtien avulla löytyi tilanteita, joissa terapeutit olisivat voineet puuttua aktiivisemmin asiakkaiden väliseen vuorovaikutukseen ja nonverbaalisiin eleisiin. Tätä päätelmää tuki kuudennen istunnon jälkihaastatteluissa annetut osanottajien kommentit. PTQS:n ja SRS:n välisten korrelaatioiden tarkastelussa meitä pohditutti SRS-arviointien luotettavuus, sillä SRS-pisteet seurasivat osin asiakkaiden terapiaistunnon alussa arvioimaa hyvinvointia. Asiakkaiden sympaattiset hermostot aktivoituivat osin erilaisten keskustelun teemojen aikana, eikä ihon sähkönjohtavuudessa esiintynyt synkroniaa heidän välillä kuin lapsista puhuttaessa. Lasten jakamisen lisäksi suurimmat sympaattisen hermoston aktivaatiot tulivat miehellä hänen lapsuuden perheeseen liittyen ja naisella pariskunnan tilanteeseen ja suhteen ongelmiin liittyen. Miehen ihon sähkönjohtavuus oli huomattavan tasainen yhden merkittävän hetken aikana. Jälkihaastattelussa selvisi, että hän oli kuitenkin kuunnellut tarkkaan keskustelua, passiivisesta olemuksestaan huolimatta. Merkittävien hetkien aikana terapeuttien ja asiakkaiden välillä sekä terapeuteilla keskenään oli paikoitellen samansuuntaista synkroniaa.

This Master’s thesis is a part of research project The Relational Mind in Events of Change in Multi-actor Therapeutic Dialogues which aims to investigate significant moments of interaction. In this thesis we studied one couple therapy process by combining qualitative and quantitative information. One aim was to investigate sessions with method Couple Therapy Process Q-set (CTQS). Second aim was to investigate how CTQS results correlated with the Session Rating Scale (SRS) results rated by the clients and therapists. Total SRS scores and scores of the subscale Therapeutic Relationship were considered. We took into account that the clients’ well-being, measured with Outcome Rating Scale (ORS), correlated partly with the participants’ SRS scores. Third aim was to investigate participants’ sympathetic nervous system reactions in the 6th session. We selected three different extracts by using CTQS and its information about important and significant elements of the session. Participant’s feelings and thoughts in the session were utilised by using data from the stimulated recall interviews.

Our results showed that CTQS is a suitable method for describing couple therapy process. It identified significant moments rather readily. Uncharacteristic or negatively salient elements revealed situations which therapists didn’t raise to discussion. In the situations there were problems in the couple’s interaction and nonverbal gestures that were not identified by the therapists. Participants also adduced these situations in the stimulated recall interviews. We found correlations between CTQS and SRS. However, we considered the reliability of SRS due to its correlation to the clients’ well-being in the beginning of the sessions. We also found that the clients’ sympathetic nervous system reactions differed and synchrony between them was found only when their children were discussed. Male client’s strongest sympathetic nervous system responses were related to discussion about his family of origin and sharing the children after possible divorce. Female client’s strongest responses were related to discussion about problems in their relationship and possibly sharing the children. In one significant moment the male client’s skin conductance level was remarkably even. In the stimulated recall interview it came up that he had been listening attentively in the moment, even if his being in the session seemed apathetic. Some moments of synchrony between the therapists and between the clients and the therapists were found.