Terapeuttien käyttämät keinot pariterapian reflektiivisissä keskusteluissa ja reflektiivisten keskusteluiden välitön vaikuttavuus asiakkaiden ihon sähkönjohtavuuden perusteella

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin terapeuttien käyttämiä keinoja pariterapian reflektiivisissä keskusteluissa, ja keskusteluiden välitöntä vaikuttavuutta asiakkaiden ihon sähkönjohtavuuden (Electrodermal Activity, EDA) mittausten perusteella. Keinoja tarkasteltiin suhteessa Tom Andersenin kehittämiin ja esittämiin reflektiivisen keskustelun periaatteisiin ja teoriaan reflektiivisten keskustelujen sopivasta epätavallisuudesta. Aineisto muodostui Jyväskylän Yliopiston Relationaalinen mieli -tutkimushankkeen videoiduista pariterapiaistunnoista. Tämä tutkimus kohdistui kahteen pariterapiaprosessiin. Molempien parien osalta analysoitiin seitsemän reflektiivistä keskustelua. Terapeuttien käyttämiä keinoja tutkittiin laadullisin menetelmin videoitujen pariterapiaistuntojen pohjalta käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Asiakkaiden ihon sähkönjohtavuutta tutkittiin määrällisin menetelmin pohjautuen asiakkaiden istunnon aikaisiin mittauksiin, joita tarkasteltiin MATLAB-ohjelmalla.

Tutkimuksessa löydettiin 25 terapeuttien käyttämää keinoa, joista 20 luokiteltiin neljään luokkaan. Viisi keinoa jätettiin luokkien ulkopuolelle. Asiakkailla oli havaittavissa yhteensä 23 tilastollisesti merkitsevää EDA-vasteen nousua, joiden voidaan katsoa liittyvän reflektiivisen keskustelun sisältöön. Tutkimuksessa löydettiin seitsemän keinoa, joiden käytön aikana asiakkailla oli havaittavissa EDA-vasteen tilastollisesti merkitsevä nousu. Asiakkailla oli havaittavissa välittömiä fyysisiä reaktioita reflektiivisten keskustelujen aikana, mikä tukee Andersenin ajatusta reflektiivisten keskustelujen sopivasta epätavallisuudesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännön terapiatyössä. Ne tukevat ajatusta reflektiivisten keskustelujen käytön hyödyllisyydestä, ja antavat terapeuttista työtä tekeville mahdollisuuden tarkastella omassa työssään reflektiivisten keskustelujen sopivan epätavallisuuden tasoa asiakkaille.

The aim of this thesis was to examine the discursive tools used by therapists in the reflective processes of couple therapy, and to study the immediate effectiveness of the reflective processes by examining the electrodermal activity (EDA) of the clients. The discursive tools were examined based on Tom Andersen’s principles concerning reflective processes and his theory of appropriate unusuality. The data consisted of videotaped couple therapy sessions, that were a part of the research project “Relational mind” at the University of Jyväskylä. This study focused on two therapeutic processes. Seven reflective processes were analysed from each case. The discursive tools of the therapists were analysed based on the videotaped therapy sessions using a qualitative method, content analysis. The EDA was analysed using quantitative methods, based on the measurements taken during the therapy sessions, and using the MATLAB-program.

The study shows that there were 25 different discursive tools that the therapists used during the reflective processes. 20 of them were grouped into four groups. Five discursive tools were left outside the groups. In total 23 statistically significant reflective process-related EDA- peaks were found in the clients’ data. There were found seven different discursive tools, which were being used while there was a statistically significant EDA-response from a client. Immediate physical reactions were found in the clients during the reflective processes, which supports Andersen’s idea of the appropriate unusuality. The findings of this study can be used in practical therapeutic work. They support the thought of the usefulness of the reflective processes, and give professionals providing therapy a chance to examine their reflective processes and their appropriate unusuality for the clients.