Vanhemman temperamentin ja vanhemman kasvatustyylien yhteydet nuoren temperamentin kehitykseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka temperamentti kehittyy 6.–9. luokan välillä ja kuinka vanhemman kasvatustyylit ovat yhteydessä nuoren temperamenttiin ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi tutkimme, kuinka vanhemman temperamentin yhteydet nuoren temperamenttiin ja sen kehitykseen välittyvät vanhemman kasvatustyylien kautta. Tutkimus on osa laajempaa TIKAPUU-pitkittäistutkimusta. Tutkimukseen osallistui 320 nuorta ja heidän vanhempansa. Nuoret arvioivat temperamenttiaan (ulospäinsuuntautuneisuus, tahdonalainen itsesäätely, negatiivinen emotionaalisuus, kiinnostus muita ihmisiä kohtaan) 6. ja 9. luokalla. Heidän vanhempansa arvioivat omaa temperamenttiaan (ulospäinsuuntautuneisuus, tahdonalainen itsesäätely, negatiivinen emotionaalisuus, aistiherkkyys) ja kasvatustyylejään (lämpimyys, psykologinen kontrolli, behavioraalinen kontrolli) nuorten ollessa 6. luokalla. Tutkimme nuoren temperamentin kehitystä riippuvien otosten t-testillä ja pysyvyyskorrelaatioilla (Pearson), kun taas vanhemman kasvatustyylien ja nuoren temperamentin välisiä yhteyksiä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla. Vanhemman kasvatustyylien välittävää vaikutusta vanhemman ja nuoren temperamentin välillä tutkittiin mediaattorianalyysilla. Tulokset osoittivat nuoren tahdonalaisen itsesäätelyn ja negatiivisen emotionaalisuuden vähenevän keskiarvotasolla 6.–9. luokan välillä. Lisäksi nuoren temperamentin suhteellisen pysyvyyden havaittiin olevan kohtalaista kaikissa temperamentin ulottuvuuksissa. Vanhemman lämpimyys ja behavioraalinen kontrolli olivat yhteydessä nuoren temperamenttipiirteisiin ja niiden kehitykseen. Esimerkiksi vanhemman lämpimyys oli yhteydessä nuoren suurempaan kiinnostukseen muita ihmisiä kohtaan 6. luokalla sekä negatiivisen emotionaalisuuden vähenemiseen 6.–9. luokan välillä. Vanhemman behavioraalinen kontrolli oli puolestaan yhteydessä nuoren vähäisempään negatiiviseen emotionaalisuuteen 6. luokalla. Vanhemman lämpimyys ja behavioraalinen kontrolli välittivät myös useita vanhemman temperamentin ja nuoren temperamentin sekä sen kehityksen välisiä yhteyksiä. Erityisen tärkeänä havaintona oli, mitä enemmän vanhempi raportoi negatiivista emotionaalisuutta, sitä vähemmän hän osoitti lämpimyyttä, joka edelleen oli yhteydessä nuoren negatiivisen emotionaalisuuden lisääntymiseen. Sen sijaan kaikki muut vanhemman temperamenttipiirteet olivat yhteydessä runsaampaan lämpimyyteen ja sitä kautta nuoren negatiivisen emotionaalisuuden vähenemiseen 6.–9. luokan välillä. Tutkimus osoittaa, että vanhemman temperamentti ja kasvatustyylit ovat yhteydessä nuoren temperamenttiin ja sen kehitykseen, vaikka nuoruudessa hiljalleen itsenäistytään ja irtaudutaan vanhemmista. Nuoren temperamentin sekä vanhemman temperamentin ja kasvatustyylien keskinäiset vaikutukset ovat tärkeä tunnistaa, jotta nuoria voidaan tukea entistä paremmin kohti tasapainoista aikuisuutta. Jatkossa olisikin hyödyllistä tutkia vanhemman temperamentin ja kasvatustyylien vaikutuksia tarkemmin nuoren ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin, kuten masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin.

The aim of the present study was to examine how temperament develops between sixth and ninth grades and how parenting styles are associated with adolescents’ temperament and temperament change. In addition, we investigated how parenting styles mediated the associations between parents’ temperament and adolescents’ temperament. This study is part of the larger STAIRWAY -research project. Our sample consisted of 320 adolescents and their parents. Adolescents assessed their own temperament (surgency, effortful control, negative emotionality, affiliativeness) in sixth and ninth grade. The parents assessed their own temperament (surgency, effortful control, negative emotionality, orienting sensitivity) and their parenting styles (parental warmth, psychological control, behavioral control) while adolescents were in sixth grade. We examined the mean-level change of adolescents’ temperament by using paired samples t-test whereas Pearson product-moment correlation coefficient was used to evaluate the rank-order stability. We conducted the linear regression analysis to investigate whether the parenting styles are associated with adolescents’ temperament and temperament change. Mediator analysis was used to examine the associations between adolescents’ temperament, parents’ temperament and parenting style. The results showed that effortful control and negative emotionality decreased between sixth and ninth grades. In addition, rank-order stability was moderate in every temperament dimension. Parental warmth and behavioral control were associated with adolescents’ temperament and temperament development. For example, parental warmth was related with a decrease in adolescents’ negative emotionality between sixth and ninth grades and with a greater affiliativeness in sixth grade. Parents’ behavioral control, in turn, was associated with adolescents’ lower amount of negative emotionality in sixth grade. Moreover, parental warmth and behavioral control mediated several associations between parents’ temperament and adolescents’ temperament. Most importantly, the more parents reported negative emotionality, the more they showed parental warmth, which was further related to a greater negative emotionality of adolescents. All the other parents’ temperament dimensions were associated with a greater amount of parental warmth and thereby with a decrease of adolescents’ negative emotionality between sixth and ninth grades. The study concludes that parents’ temperament and parenting styles are related to adolescents’ temperament and temperament change, although adolescents seek to gain independence from parents. These associations are important to identify in order to support adolescents towards a stable adulthood. In the future, it would be important to investigate these associations in a broader context of adolescents’ interpersonal relationships and well-being.