Opettajan ohjaustyylin yhteys 1.-luokkalaisten lukemisen ja kirjoittamisen motivaatioon ja oppijaminäkuvaan

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten luokanopettajan käyttämä ohjaustyyli on yhteydessä 1.-luokkalaisten lukemisen ja kirjoittamisen motivaatioon ja oppijaminäkuvaan. Lisäksi selvitettiin, onko opettajan käyttämän ohjaustyylin yhteys lukemisen ja kirjoittamisen motivaatioon ja oppijaminäkuvaan erilainen tytöillä ja pojilla.

Tutkimus oli osa Teacher and Student Stress and Interaction in Classroom (TESSI) -hanketta. Tutkimukseen osallistui 54 luokanopettajaa ja 886 ensimmäisen luokan oppilasta. Opettajien käyttämää ohjaustyyliä selvitettiin videoimalla oppitunteja ja arvioimalla videonauhoituksia Early Childhood Classroom Observation Measure (ECCOM) -havainnointimenetelmän avulla. Motivaatiota ja oppijaminäkuvaa selvitettiin oppilaiden itsearviointien avulla. Ohjaustyylien ja lukemisen ja kirjoittamisen motivaation ja oppijaminäkuvan välistä yhteyttä selvitettiin korrelaatiokertoimilla ja Kruskall-Wallisin testillä.

Lapsilähtöinen ohjaustyyli oli yhteydessä keskimäärin parempaan oppijaminäkuvaan kuin opettajajohtoinen ohjaustyyli. Sen sijaan keskimääräistä runsaampi lapsilähtöisyys oli yhteydessä oppilaiden heikompaan lukemisen ja kirjoittamisen motivaatioon. Poikien oppijaminäkuvaa tuki parhaiten lapsilähtöinen ohjaustyyli ja lukemisen ja kirjoittamisen motivaatiota keskimääräisesti käytetty opettajajohtoinen ja lapsilähtöinen ohjaustyyli. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että ohjaustyylillä on merkitystä oppilaan motivaation ja minäkuvan kannalta. Ohjaustyylin merkitystä olisi hyvä korostaa vahvemmin myös opettajankoulutuksessa.