Varhaiskasvatuksen työntekijöiden diskursseja työhyvinvoinnista koronapandemian aikana

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, millaisia diskursseja varhaiskasvatuksen työntekijät rakentavat työhyvinvoinnistaan koronapandemian aikana. Varhaiskasvattajien työhyvinvointia on tutkittu diskurssianalyyttisesti toistaiseksi vähän Suomessa ja kansainvälisesti. Tavoitteena oli tuottaa uutta ja ajankohtaista tietoa sekä lisätä ymmärrystä työhyvinvoinnista tuomalla varhaiskasvattajien oma ääni kuuluviin. Tutkimuksen aineisto koostui kahdeksan koronapandemian aikana päiväkodissa työskentelevän varhaiskasvattajan teemahaastattelusta. Laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin diskurssianalyysillä, joka nojautuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimuksen aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: sopeutumis-, muutos-, yhteisöllisyys- ja lapsidiskurssi. Diskursseissa muodostui viisi puhujapositiota: hyväksyjä, tasapainoilija, ohjeita noudattava, yhteisöllisyyttä kaipaava ja huolehtija. Tulokset osoittivat, että koronapandemian merkitys näyttäytyi eri tavalla eri diskursseista tarkasteltuna. Sopeutumisdiskurssi kuvasti sopeutumista koronatilanteeseen, mutta samalla oli tulkittavissa pelkoa ja riskiä. Näiden ei koettu merkittävästi heikentävän työhyvinvointia, koska omalla toiminnalla pystyi vaikuttamaan turvallisuuteen. Muutosdiskurssissa koettiin kuormituksen lisääntyneen verrattuna aikaan ennen koronaa, koska toimintaan tehtävät muutokset aiheuttivat lisätyötä ja ohjeita oli noudatettava tarkasti. Yhteisöllisyysdiskurssissa koko talon yhteisöllisyyden koettiin heikentyneen, mutta oman tiimin vahvistuneen. Vaikka tilanne koettiin harmilliseksi, ei sen koettu heikentävän työhyvinvointia. Lapsidiskurssissa tilannetta lähestyttiin lapsen parhaalla, jolla omaa toimintaa perusteltiin. Lisäksi omaa työhyvinvointia lähestyttiin lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kautta. Tuloksia tarkastellessa on huomioitava, että haastattelut kerättiin tammi-helmikuussa 2021, jolloin tartunnat olivat suhteellisen alhaisia.